Sankarit

Keitä ne on ne sankarit? No ne on kyllä nyt niitä supereita kasikympin kantturoissa olevia miehiä ja naisia, jotka ovat kovemmassa kunnossa kuin monet nelikymppiset (Helsingin Sanomat, 22.1.2015). Senioreiden rautaisesta kunnosta on käyty medioissa viime viikkoina keskustelua ja täytyy sanoa, että minä kyllä oikein inspiroiduin ja samalla myös päädyin taas pähkäilemään liikunnan timanttista arvoa läpi koko ihmiselon.

Liikuntaan ja hyvinvointiimme liittyvät tavoitteemme ovat usein kovin lyhytkantoisia – emme automaattisesti mieti, että minkäslaista treeniä tehdä nyt, jotta tossu nousee vielä 50 vuodenkin päästä. Sen sijaan mietimme, montako kiloa vielä ennen kesää pystyisi karistamaan ja pitäisikö nyt helmikuussa kuitenkin ottaa tsemppikuukausi ja treenata neljä viikkoa oikein tiukasti?

Mietinpä vaan nyt, miksi tavoitetta ei nostettaisi himpun verran kauemmas? Ehkäpä juuri jonnekin sinne harmaiden hiuspehkojen, rauhallisempien askeleiden ja lastenlasten lellimisen viidakkoon, jos onnekkaasti saamme rysäyttää ohi 80.v.-rajapyykin? Sinne on rysäyttänyt mies nimeltään Eero-Pentti Vakkuri. Luin Vakkurista ja kahdesta muusta rautaisesta kasikymppisestä ikiliikkujasta Helsingin Sanomista (HS, 21.1.2015). Vakkurista tuli heti oma sankarini ja mietin hänen voimisteluvideota vilkuillessani, että vitsi mikä äijä.

Liikunnassa pitää olla kipinää, sitä jotakin, joka saa sekä kehon että mielen janoamaan fyysistä rasitusta ja henkistä tsemppiä. Se kipinä on välillä vaan sellainen, mikä tuppaa sammumaan yllättävän nopeasti, jopa salakavalasti. Toisinaan se on tainnutettu kertalaakista yläasteen liikuntatunnilla. Joskus se taas jää kutkuttavasti kytemään ja tarvitaan jotain, joka puhaltaa kipinän roihuavaksi- kannustava ystävä, inspiroiva laji, timanttinen ohjaaja tai tiukka tavoite. Joskus se liekki palaa tauotta 90-vuotta.

Valitettavan usein liikuntaintomme sirpaloituu ahmimiseen – tulee ähky. Liikaa liian vähässä ajassa, ja innostus karkaa jonnekin ulottumattomiin. Ryhmäliikuntaa hehkuttavat markkinointikampanjat puoltavat kausiliikunnan ilmiötä: bikinikuntoon, kesäkuntoon, kapoisampi lantio joulun jälkeisessä elämässä.. Totta kai markkinointisudet hyökkäävät ennustettaviin piikkeihin, kun intoa puhkuvat persoonat rientävät ovista ja ikkunoista sisään syksyn alussa ja tammikuussa uuden vuoden koittaessa. Itse markkinoinnin osaajana ajattelen luultavasti suuresta massasta poiketen: en mieti ainoastaan tammikuun muhkeaa eurosaalista, vaan sitä, kuinka saisimme juurrutettua tammiliikkujiin sen tasaisesti lämmittävän liikunnan kipinän, joka saisi heidät palaamaan luoksemme myös ensi kuussa, ensi vuonna ja siitä kausiksi eteen päin? Ottamaan meidät osaksi elämäänsä, nyt ja aina? Ettei tähdättäisi ainoastaan ensi kesän bikinikuntoon, vaan koko elämän mittaiseen kuntoon?

Kuten supersenioritkin Helsingin Sanomien jutussa kertovat, ei heidän kuntonsa salaisuus ole vuosia kurinalaista elämää vaatinut kilpailu-ura tai mikään poppaskonsti, vaan on liikuttu siksi, että siitä tykätään ja se tekee niin hyvää. On hiihdetty kun tekee mieli, välillä joogattu, voimisteltu ja voimailtu ja toisaalta myös löhötty sohvalla ja laiskoteltu. Välillä elämä on vienyt, liikunta jäänyt, mutta kun aikaa on taas ollut, on palattu liikkunallisten harrastusten pariin. No stress, go with the flow! Tällainen meininki kuuluu myös meidän ideologiaamme: ryhmäliikunta voi olla harrastus toisten rinnalla, se arjen pakopaikka kiireisen työn vastapainona tai vaikkapa sitten porukan voima on se, joka saa sinut tulemaan uudestaan ja uudestaan. Meille voi tulla kerran viikossa, useammin tai harvemmin – ja kaikki on yhtä ok. Summa summarum: me Fiiliksellä peukutamme ryhmäliikuntaa osana ihmisen elämää, yhtenä tärkeänä elementtinä monien vähintään yhtä tärkeiden kanssa. Me emme halua, että meidän takia luovutaan, kiristellään tai harmitellaan, vaan iloitaan, innostutaan ja voimaannutaan! Kun joku asia uppoaa ja juurtuu, se kulkee matkassa koko elämän – ja sellaista matkaa me Fiiliksellä rakennamme.

Me Fiiliksellä haluamme kannustaa ihmisiä liikkumaan niin, että tähtäimenä on olla 85-vuotiaana kuin Eero-Pentti Vakkuri (Suostuisikohan hän seuraavan kampanjamme mainoskasvoksi?). Se on tässä ja nyt myös minun tavoitteeni. Olla elämäni kestoisessa kunnossa. Jos meikäläisen tossu saa liikkua ja liitää yhtä sulavasti 85-vuotiaana kuin Vakkurilla voimisteluvideossaan, saan toivottavasti tuulettaa ja heittää yläfemmat “samassa jamassa” olevien treenikamujen kanssa!

– Tiikku

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s