Koulutuksella konkariksi

Teen työkseni liikunnanohjausta ja tanssinopetusta. Olen opiskellut Gymstick-ohjaajaksi, liikuntaneuvojaksi, liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakoulussa, Zumba-ohjaajaksi, LesMills lisenssiohjaajaksi, kuntosaliohjaajaksi, tehnyt tanssipedagogiikan erikoistumisopintoja ja liikuntakasvatuksen maisteriopintoja. Monesti minulta on kysytty, että olenko kahvakuulaohjaaja. En ole, mutta olen liikkumisen ammattilainen, joka mielestään osaa etsiä tietoa ja soveltaa sitä niin, että pystyy kahvakuulaa ohjaamaan. Eivät koulutukset käymällä lopu, mutta mistä tietää milloin mitäkin pitäisi opiskella?

Sanotaan, että opiskelu avartaa maailmankuvaa ja avaa uusia maailmoja. Olen samaa mieltä. Tiedon lisääntyessä sitä ymmärtää kuinka vähän lopulta tietääkään. Muistan hyvin sen hetken kun ikionnellisena ja tyytyväisenä itseeni ohjasin senioriliikunnassa ripaskapotkuja takanojassa käsien varassa. Olin niin innoissani kekseliäästä uudesta liikkeestäni, että hämmentyneet mummot kapusivat lattialle ja tekivät työtä käskettyä. Olihan siinä iloa ja intoa mutta ei mitään järkeä. On ollut mielenkiintoista edetä porras kerrallaan liikunta-alan kouluttautumisessa. Ensin opiskelin perusteita liikuntaneuvojan tutkinnossani, kuten kuinka toimiva liikuntatunti suunnitellaan, mitä ydinkohtia liikkeistä on opetettava, jotta ne ovat turvallisia ja tehokaita ja miten liikuntatietoutta pitäisi treenin aikana jakaa. Tuolloin viimeistään ymmärsin, että ripaskapotkuille saisi keksiä jotain muuta järkevämpää.

Ammattiopintojen jälkeen hain korkeakoulusta lisää eväitä tiedonjanoni tyydyttämiseen. Koulutuksessa pareuduttiin siihen, miksi ihminen ylipäänsä liikkuu, millaisia liikuntatrendejä vuosikymmenten saatossa on ollut ja mitä kenties tulee olemaan ja millaiset tahot voivat liikuttamisesta huolehtia. Yhteiskunnallinen näkemys avasi katseen sitä kohti, etten välttämättä olekaan yksinyrittäjänä se, joka parhaiten osaa sanoa mitä ihmiset haluavat vaikka tietäisinkin sen, mitä he tarvitsevat. Verkostoiduin ja avasin siipiäni laajemmalle. Mukaan tarttui markkinoinnin osaaja, kauppatieteilijä Tiikku, jonka kanssa edelleen olen ammatillisessa mielessä naimisissa. Tiikku taas ymmärsi verkostoitumisen merkityksen liikunnan ilosanoman levittämisen puolesta ja näytti minulle bisnesverkostot ja niiden uudenlaisen maailman.

Kun aloitin opinnot yliopistossa, ajattelin, että haluan tietää opettamisesta, oppimisesta ja pedagogisista menetelmistä kaiken, jotta pääsen aikanani jakamaan liikunnanohjaajana hankkimaani kokemusta uusille alalle kouluttautujille. Törmäsinkin koulutuksessa pääasiassa itseeni, siihen millainen ihmiskäsitys minulla on, miten ajattelen oppimisesta, tiedosta ja kommunikoinnista. Ymmärsin käsitysteni ja arvojeni ohjaavan toimintaani haluamattanikin ja siksi itseeni tunteminen onkin suurin työkaluni niissä varsinaisissa pedagogisten menetelmien käyttämisessä, mitä alun perin lähdin opiskelemaan. Sisälläni on herännyt halu olla kasvattaja, toimia peilinä, turvallisena kalliona ja rajojen asettajana, mutta myös ymmärtäjänä, innostajana ja suunnan osoittajana.

En vielä tiedä mitä minä alan seuraavaksi opiskella, mutta se on varmaa, ettei oppiminen ja kehittymisenhalu jää tähän. En sano, etteikö Gymstick-koulutus tai viikonlopun lisenssiohjaajakoulutus olisi antanut minulle eväitä kehittää itseäni, mutta body weight trainingin (omalla keholla treenaamisen), piloxingin (taistelulajien ja pilateksen yhdistelmän) ja twerkkauksen (pakaroiden shaikkaamisen) aikakaudella on vaikea saada ääntään kuuluviin koulutettuna ohjaajana, joka ei ole käynyt Master Team Sculpture Award Training –setrtifikaattia. Ei ole erityisen trendikästä olla liikunnanohjaaja ja puhua tasapino- ja liikkuvuusharjoittelun eduista, lihaskuntoharjoittelun turvallisuudesta sekä perus- ja vauhtikestävyyssykkeistä kalorien polton, bikinikunnon ja optimaalisen lihasmassaharjoittelusta sijaan.

Myönnän silti, ettei koulutuskaan yksin autuaaksi tee, eikä opiskelussa opiskelun vuoksi ole järkeä. Kokemus siitä, miten teoriassa esitetyt asiat toimivat ja miten niitä voi soveltaa, löytyy vain kokeilemalla, erehtymällä epäonnistumalla ja lopulta onnistumalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisesta laadukkaasta ja kokonaisvaltaisesta liikunnanalan tutkintokoulutuksesta olisi puhuttava enemmän. Kumman sinä valitsisit kahvakuulatuntisi suunnittelemaan ja Bodypump -tuntisi ohjaamaan? Kahvakuulaohjaajan vai liikunnanohjaajan?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s