Elämyksen anatomia

Olen saanut viime viikolla ylittää itseni, laskea yhdellä suksella, hypätä pipe-rundille ja vetää reilillä sukset ojossa samaan aikaan kun Samuli Mansikka huputti kymmenennen huippunsa ääriolosuhteissa (vaikkakin menettäen sen jälkeen henkensä). Samaan aikaan myös asiakkaamme Jutta kertoi miksi kehon rajoja hakeva GRIT on juuri hänelle se juttu. Sanotaan, että vasta, kun ihminen astuu mukavuusalueensa ulkopuolelle, voittaa itsensä ja valitsee katsoa pidemmälle kuin yleensä, alkaa se elämä, jota elämäksi kutsutaan. Muu on arkea, suorittamista, rutiineja, toistamista ja joskus silti niin tarpeellista. Huikeat kokemukset saavat värinsä arjen harmauden keskellä.

Viime viikko oli minulle äärimmäisen tärkeä elämysten täyteinen viikko, sillä arjessa mahtavakin tanssitunti alkaa välillä tuntia puulta ja saman koreografian kohdalla huomaan joskus miettiväni, osaanko edes muuta. Kun opettaa muita liikkumaan, tulee välillä tunne siitä, että onko enää itse kykenevä kehittymään, oppimaan uutta ja haastamaan itsensä. Tekemään sitä, mitä vaatii muilta. Välillä on näytettävä itselleen että pystyy ja osaa, voitettava muutama pelko ja kaadettava raja-aitoja, jotta voi uusiutua ja uskoa taas itseensä. Nuo elämykset ja oivallukset, joita yhden viikon aikana sain kantavat varmasti pidemmälle kuin seuraavaan kauteen.

Liikunnasta elämyksiä saavana ja niitä eteenpäin välittäjänä elämyksen olemus kiehtoo. LesMills kutsuu sitä Fitness Magic:ksi joku toinen kutsuu sitä boksista ulos tulemiseksi. Minulle elämykseen kuuluu ainakin yllätyksellisyys. Se, ettei osannut odottaa millaista on luvassa, miltä se tuntuu tai miten itse suoriutuu. Toiseksi elämykseeni kuuluu vahva tunne, pelon voittaminen, onnistumisen ilo tai vaikkapa heittäytymisen aiheuttama vapauden huuma. Kolmanneksi mieleeni tulee epätavallisuus. Elämys syntyy jostain sellaisesta asiasta, joka ei ole aina käden ulottuvilla tai mahdollista kokea. Vaikka kokisimme jotain yllätyksellistä ja epätavallisen vahvoja tunteita aikaansaavaa, on kokemus yleensä vaillinainen ennen kuin sen on saanut jakaa jonkun kanssa.

Ihmiset haluavat harrastaa ryhmässä monesta eri syystä. Elämyksien jakaminen on yksi niistä. Siksi onkin niin hassua, kuinka vähän perinteisesti ryhmäliikuntatunneilla otetaan kontaktia kanssaliikkujiin. Kaverin onnistuminen voi luoda luottamusta omaan onnistumiseen ja auttaa ylittämään heittäytymiseen vaadittavan rajan. Jutta kirjoitti Grit:n elämyksellisyydestä: ”Treenin päätyttyä salissa kuuluu vain yhtäaikainen, kiivas huohotus, kun kaikki haukkovat happea. Aika primitiivinen kokemus nykyihmiselle!” Ei yhteisen päämäärän tavoitteluun aina tarvita toisensa läpikotaisin tuntevaa porukkaa. Tekeminen yhdistää ja luottamus syntyy hetkessä, kun tavoitteet ovat samat.

Läikähdys sydämessä, myllerrys vatsan pohjassa, kirkastunut riemukas mieli. Mutta kuinka paljon pitää sydämessä läikähtää? Entäs vatsan pohjassa myllertää, jotta kokemusta voisi nimittää elämykseksi? Elämys ei synny kaikille samalla tavalla, voimakkuudella tai edes samasta asiasta. Toiselle sukset jyrkänteen reunan yli aiheuttavat vatsanväänteitä, toiselle kevyttä kutistusta. Se, että ylittää itsensä on jollekin perusjuttu. Palataan jo aiemmin mainittuun vuorikiipeilijä Samuli Mansikkaan. Hänen elämäntapansa kiivetä ja valloittaa maailman isoimpia vuoria oli toki äärimmäinen esimerkki siitä, mitä ihminen voi olla valmis tekemään elämysten vuoksi. Se on kuitenkin selvää, että pieninkin elämys vaatii uhrauksia. Ei voi saada jos ei anna. Kotisohvalla harvoin tapahtuu mitään niin merkittävää, että siellä kannattaisi jokaista arkipäiväänsä viettää. Vuorelle kiipeäminen vaatii mittaamattomia ponnisteluja, mutta jo yhdellä suksella laskeminen vaatii enää laskettelurinteen, sen yhden suksen ja hurjasti rohkeutta, tanssitunnille meneminen taas ei tarvitse muuta, kuin kotisohvan hylkäämistä, heittäytymistä ja kehon vapauttamista.

Harvoin elämyksien kokeminen vaatii sen enempää, kuin vastata hetkessä kyllä, sen sijaan että kieltäytyisi kunniasta. Ainakin me Fiiliksellä halutaan antaa mahdollisuus sille, että arjesta tulisi hetkeksi värikkäämpi.

Erilaisia fiiliksiä, harmaata ja värejä, mukavuutta ja epämukavuutta arkeen toivova
– Siiri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s