Huomioiva = Huoltapitävä

Itsestään voi huolehtia monella tapaa. Joko niin kuin äiti sanoo, naistenlehdet kertoo, terveystiedon maikka neuvoo tai itse haluaa. Itse olen tainnut noudattaa näitä kaikkia ohjenuoria. Asiahan tuntuu melkoisen monimutkaiselta. Itsestään huolta pitäminen on samaan aikaan huoletonta elämäntyyliä, säännöllisiä (välillä puulta maistuvia) arkirutiineja, villejä irtiottoja, harkittuja järkiratkaisuja. Lista on loputon. Minulle itselleni itsestä huolehtiminen on sitä, että toimin hyvässä balanssissa sen suhteen, mitä pitää tehdä ja mitä haluan tehdä. Se tasapainottelu ei aina ole helppoa – siksipä itsestä huolehtiminen onkin välillä niin himputin vaikeaa.

Miten sen sitten voi tietää, milloin huolehtii itsestään tarpeeksi? Ehkäpä sitten, kun aamulla herää suhteellisen innokkaana uuteen aamuun. Tai kun kaupparuuhkassa ei menetä heti hermojaan ja jaksaa itse kantaa kauppakassit kotiin asti. Tai jos arki-iltaisin kotisohvalla toteaa, että elämässä asiat ovat päällisin puolin ihan reilassa. Ainakin silloin tietää voivansa erittäin hyvin, kun muistaa tai jaksaa olla kiinnostunut lähellä olevien ihmisten kuulumisista.

Treenaaminen on yksi keino huolehtia itsestään. Ja lisäksi muistakin, kun pukkarissa kyselee kaverin kuulumiset tai nappaa ystävän kanssaan vaikkapa sauvakävelylle tai spinningiin. Jumpan tai lenkin aikana on kaksi mahdollisuutta kehittää omaa henkistä hyvinvointiaan: joko laittamalla aivot hetkeksi off-tilaan tai analysoimalla tiukasti omia ajatuksiaan ja päätöksiään. Sen miten sinä toimit liikkuessani, päätät itse. Itsestäänselvyyksiä tässä ladon todetessani, että liikunta kehittää ja ylläpitää psyyken lisäksi tietysti myös fyysisiä ominaisuuksia. Kun selkää ei kolota, töihin jaksaa rullailla pyörällä tai on energiaa leikkiä lastenlasten kanssa leikkipuistossa, niin niinä hetkinä muistaa arvostaa omaa fyysistä kuntoaan. Kaikilla on omat motivaation lähteensä liikkumiseen ja itsestä huolta pitämiseen. Hyvä niin.

Fiilis on minulle paikka pitää itsestäni huolta niin monen monella tavalla. Käyn siellä hikoilemassa, purkamassa paineita, kehittämässä lihasvoimaa ja kestävyyttä, ylittämässä itseni ja ennaltaehkäisemässä kansantauteja. Toisaalta, käyn Fiiliksellä myös vähemmän ilmiselvien syiden vuoksi: juomassa teetä, kysymässä ystävän kuulumiset, auttamassa ystävää remontoinnin merkeissä (vaikka minä taidan olla parhaiten avuksi, kun olen vain mahdollisimman tehokkaasti poissa tieltä), juhlimassa ja välillä jopa nukkumassa ihanalla violetilla sohvalla. Yksikään syy Fiiliksellä käyntiin ei ole toista vähäpätöisempi. Kaikki syyt, jotka minua Fiilikselle vetävät, tekevät minulle hyvää. Fiilis pitää minusta huolta. Ja minä Fiiliksestä.

Rakel

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s