Siirin Gradu-projekti osa I: Tanssivat lenkkarit valloittaa (tai on valloittamatta) Fiiliksen lisäksi kasiluokkalaiset

Opiskeluni ovat siinä pisteessä, että laulu ja leikki on ohi ja nyt pitäisi saada aikaan jotain vaikuttavaa. Miten yhdistää yliopiston halu tehdä minusta maisteri, minun haluni kehittyä liikunnanohjaajasta liikunnanopettajaksi ja Fiiliksen ideologia taidolla ja tunteella tekemisestä? Vastaus on Tanssivat lenkkarit, monimuotoinen liikunnallistamis- ja taideprojektin kasiluokkalaisten parissa.

En muista, koska olisin jännittänyt yhtä paljon yleisön eteen astumista, kun jännitin syyskuun lopussa Sammon koulun kasiluokkalaisten liikuntaryhmälle pitämääni ensimmäistä Gradu-projektini tuntia. Minä en ollut ainoa. Tunnin alussa tytöt kikattivat ja kihersivät keskenään. Kun pyysin kaikkia piirin, pojat pyrkivät karkaamaan salin näyttämölle ja toistensa taakse. Oppilaat tiesivät että edessä on jotain sellaista, jonka takia kannattaakin vähän jännittää – heittäytymistä, luovaa liikkumista, akrobatiaa, rytmiikkaa ja esiintymistä. Kun käynnistin musiikin, meni hetki ennen kuin kukaan uskalsi liikkua. Salissa oli rauhatonta ja oppilaat olivat toisissaan kiinni. Niin se alkoi, tanssimiseen innostava ja luovaan työhön välineet antava projektini, jolla on tarkoitus muuttaa maailmaa.

Miten sitten päädyin tuona syyskuisena torstaina Sammon koulun saliin? Liikunnanopettajaksi opiskelemisen aikana, mieleen on noussut kysymyksiä, joiden vastauksista en ole päässyt itseni kanssa sopuun. Pitäisikö liikunnanopetus olla sekaryhmissä vai nykyisellään, tytöt ja pojat erikseen? Pitäisikö liikunnasta antaa numerot vai pitäisikö se olla vapaammin suorittava aine? Kuka kouluun saa tulla opettamaan? Jos seuratkin käyvät kouluilla esittelemässä toimintaansa tai osallistuvat liikuntatuntien pitämiseen, voisiko yrityksillä olla samanlainen rooli? Vaikeita kysymyksiä kaikki, joihin ei ole selkeitä oikeita vastauksia. Vastauksia pohtiakseni, kehittelin ideoita Graduuni. Syntyi ajatus projektista, jossa nuorilla olisi vahva rooli oman kulttuurinsa asiantuntijoina ja aktiivisina toteuttajina. Minä taas halusin olla sekä yrittäjän, että opettajan roolissa ja samalla testata sekaryhmäopetusta.

Muutama hullu idea ja testimielessä heitetty kommentti luottoystäville, opiskelukavereille sekä yhtiökumppanilleni toivat yhteen Tamperelaisen Räppäri Kaartiksen ja hänen vielä julkaisemattoman biisinsä Tanssivat lenkkarit, Cosmic Lizard Scuad Breakdance-porukan jäsenen Eemin, kokeilunhaluiset liikunnanopettajat Sammon ja Kaukajärven kouluista sekä tietysti Liikunta- ja tanssistudio Fiilis Fitness:n sekä viikoittaisen Funky Street Dance –tunnin. On tässä suloisessa sekamelskassa varmasti kirjoittamista lopullisiin kirjoihin ja kansiin, mutta ainakin porulla on hauskempaan (ja toivottavasti vaikuttavampaa).

Hienointa tässä kaikessa on se, että ideani oli monen muunkin mielestä kokeilemisen arvoinen. Graduni ohjaaja, Liikuntapedagogiikan professori Pilvikki Heikinaro-Johansson tuntui olevan mielissään siitä, että haluan mennä kouluun ja toteuttaa jotain itse. Tuskin tutkimukseni on tiedekunnan tieteellisimmästä päästä, mutta näin tohtorin vaimona jäisin kuitenkin kotona alakynteen tutkimuksineni vaikka ne kuinka tieteellisiä olisivatkin. Jos en häikäise projektillani yliopiston tutkimuskursseilla, niin ainakin saan ääneni kuuluviin kouluissa ja Fiiliksellä. Toivottavasti projekti tuo myös Kaartiksen ja Eemin breikkiryhmineen paremmin ihmisten tietoisuuteen. Kaikilla projektin tahoilla on kuitenkin taustalla hyvä ajatus: levittää ympärille iloa, antaa uusia kokemuksia sekä mahdollisuuksia voittaa itsensä ja luoda jotain uutta.

Palataan Sammon koulun liikuntasaliin. Kun ensimmäiset askeleet oli otettu ja jää murrettu, piti yrittää keskittyä tekemään Kick ball chance –niminen liikeyhdistelmä musiikin tahtiin. Enää ei ehtinyt töniä kaveria tai supista korvaan kuinka nololta luokkakaverit näyttivät. Hetken päästä jokainen keskittyikin jo omaan hommaansa. Osa opetteli silmät suurina valkokankaalta koreografiaa, toiset opettelivat päättämään Breakdance kuvionsa jähmettymällä freeze-asentoon ja kolmannet keksivät omia liikkeitä tehden niistä pieniä koreografioita yhdessä muiden keksimien liikkeiden kanssa. Lopuksi vedettiin kunnon loppunäytös Kaartiksen Tanssivat lenkkarit -biisin tahtiin ja kello soi suunnilleen silloin kun kolmekymmentä nuorta ottivat oman loppuasentonsa.

Tällä viikolla Sinä pääset mukaan Tanssivien lenkkareiden tunnelmaan Funky Street Jam –tunnilla, jonne on toivotettu tervetulleeksi kaikki projektiin osallistuvat kasiluokkalaiset meidän fiilisläisten sekaan. Keskiviikkoisin klo 19.25-20.10 opetellaan Kaartiksen biisin tahtiin, miten nopea jalkatyö yhdistettynä rentoon joustoon ja sulaviin käsiliikkeisiin voi tuoda hymyn kasvoille. Kaartiksen biisin mukaan: ”Tsiigaa kun se frikkaa, ei vaan pysy aloillaan”

Tervetuloa mukaan seuraamaan miten minun ja Tanssivien lenkkareiden käy!

Siiri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s