Yrittäjästä äiti: ”Kyllä mä luotan että ne sen hoitaa!”

En lähtenyt yrittäjäksi siksi, että olisin nähnyt markkinaraon, setelinkuvia tai mahdollisuuden edetä uralla. Yrittäjyyspäätökseni perustuu siihen, että koin, että ihmiset tarvitsevat Fiiliksen tyyppistä tapaamispaikkaa, jossa ollaan yhdessä mutta silti yksilöinä ryhmän sisällä. Lisäksi ajattelin, että minä pystyisin luomaan tuon paikan osaamisellani ja saisin siitä itselleni tavan työllistää itseni mielekkäällä tavalla. Ryhdyin siis aluksi paremminkin ammatinharjoittajaksi, kuin yrittäjäksi.

Vuosia, tunteja, kursseja, remontteja ja monia asiakkaita ja kokemuksia rikkaampana koen nyt jo olevani enemmän yrittäjä. Olen työllistäjä, kehittäjä, riskinottaja ja uuden rakentaja. Silti ajatus yrityksen perustamisen taustalla on säilynyt samana: minulla on visio, jonka kautta haluan kerätä ihmiset yhteen, enkä tekisi työkseni mieluummin mitään muuta. Kun kesän lopulla jään äitiyslomalle, minun pitää luottaa, että visioni säilyy – luottaa, että ”kyllä ne sen (lue Fiiliksen) hoitaa!”

Hyvinä talousaikoina tulot riittävät menoihin, lähes kaikki saavat tehdä töitä, eikä rahan jakaminen eri tahojen kesken ole päällimmäinen puheenaihe. Nyt kun tilanne on toinen, eikä tuloista riitä kaikille, asioita on keskusteltava.  Kaikki puhuvat siitä minkä ymmärtävät ja missä itse ovat mukana. Työntekijät pelkäävät paikkansa puolesta eivätkä tingi saavutetuista eduistaan, työttömät eivät tule vähemmällä toimeen, samoin kuin eivät lapsiperheet, vanhukset tai opiskelijatkaan.  Mikä ihana ajatus, että Suomi nostetaan suosta pienyrittäjien voimalla. Jokainen kynnelle kykenevä yrittäjäksi ja työllistämään muita! Jos asiat olisivatkin niin yksinkertaisia. Kaikki eivät pysty työllistämään itseään, saatikka muita. Jotenkin tämä yhtälö pitäisi saada toimimaan niin, että meistä olisi toisillemme hyötyä. Kun joku keksi, että miten. En todellakaan kadehdi päättäjien asemaa miettiä miten saada paketista kaikki irti. Sen taas osaan omasta puolestani sanoa, että miltä tuntuu olla yrittäjänä tällaisessa taloustilanteessa, tarvita työntekijöitä, joiden palkkaamiseen on kuitenkin vähän rahaa. Haluaisin olla Suomen pelastaja ja palkata ohjaajia ympärilleni pilvin pimein. Nyt kuitenkin on mietittävä uudella tavalla, sillä Suomen tulevaisuuden ja Fiiliksen lisäksi olen vastuussa pienestä ja kasvavasta perheestäni kotona.

Yksi syy siihen, että olen kasvanut ammatinharjoittajasta yrittäjäksi, on vuosia kestänyt arki, joka ei tunne säännöllistä palkkaa, lomakorvauksia tai sairaslomia. Jos minä olen flunssassa, mietin onko parempi mennä itse ohjaamaan tunti, kuin käyttää pahimmassa tapauksessa koko päivä sijaisen metsästämiseen. Jos työntekijämme sairastuu, menen ohjaamaan hänen tuntinsa, vaikka olisin itsekin kipeä. Toki joskus on ollut sellaisia tauteja, että en ole pysynyt tolpillani. Onneksi silloin ihmeen kaupalla tunnille on löytynyt joku apuun. Kun mietin tulevaa arkea vauvan kanssa, en välttämättä voikaan rynnätä tunnille silloin kuin joku ilmoittaa olevansa kipeänä. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, tässä tilanteessa otan tuntejamme ohjaamaan mieluummin toisen yrittäjän, joka vastaa itse tuntinsa hoitamisesta silloinkin kuin sairastuu, kuin sellaisen tyypin, joka automaattisesti jonkun vaivan tullen kiikuttaa minulle sairaslomatodistuksen. Esimerkit ovat tietysti poikkeuksia, eivätkä jokipäiväistä arkea (onneksi!) ja tietysti uskon, että kaikki nykyiset ja tulevatkin työntekijämme osaavat arvioida, koska lääkärintodistus on todella tarpeellinen ja tietenkin autamme yrittäjänäkin toimivaa ohjaajaamme etsimään sijaista, jos hän sellaista tarvitsee. Vitsi vain on siinä, että tällaisia tilanteita sattuu kauden silti aikana useita ja valmistellessani äitiyslomaani, nämäkin tilanteet on otettava huomioon.

Huomaan hengittäväni helpommin, kun tiedän toisen yrittäjän hoitavan oman yritykseni hommia. Yrittäjä on varsinkin palvelualalla ihmisten parissa työskennellessään vastuussa omalla persoonallaan siitä, että asiakkaat saavat sitä mitä tulevat hakemaan, tulevat uudestaan ja näin mahdollistavat yrittäjän toimeentulon ja työn tekemisen. Aiemmin mainitsemieni seikkojen takia, yrittäjäksi harvoin ryhdytään ilman, että mielessä olisi jotain uuden luomista ja itsensä toteuttamista, joka vaatii sen, että asioista saa päättää itse. Siksi yrittäjillä on oma visio, millaista työtä he haluavat tehdä ja mihin lähteä mukaan. Kun saan Fiilikselle yrittäjän töihin, tiedän, että hänellä on juuri meidän yrityksen kanssa yhtenevät ajatukset ohjaamisesta ja halu ohjata juuri niitä tunteja, joita he hakevat ohjaamaan. Yksi esimerkki toimivasta yhteistyöstä meillä on Krista Rantasen kanssa. Saimme hänet mukaan Fiiliksen tiimiin onneksi jo viime vuonna ja hän on yksi luotto-ohjaajistamme, joka nyt muuttuvassa tilanteessa pystyy ottamaan enemmän vastuuta Fiiliksen arjesta ja visiosta. Hän ajattelee ohjaamisesta ja ”fiiliksen” merkityksestä liikunnassa kuten me ja samalla ymmärtää sanomattakin, mitä yrittäminen vaatii ja kuinka paljon päivän aikana on tarvinnut tehdä taustatyötä, siivoamista, järjestelyä, laskutusta, tarjouksia, suunnittelua, jotta ollaan päästy tilanteeseen, jossa voimme ylipäänsä ohjata tunteja tai tarjota niitä muiden ohjattavaksi.

Yrittäjät ovat siitä hassua väkeä, että uskovat omaan juttunsa ja sen ainutlaatuisuuteen kuin vuoreen. Muistan nähneeni joskus sketsin, jossa innokas nuori mies esittelee asiaa ymmärtämättömälle ystävälleen uuttaa hienoa liikeideaansa: ”Kato, jos tekee jotain ruokaa mieli, eikä jaksa tai osaa laittaa sitä, niin olis semmonen paikka, missä muut tekis sen ja sä odottaisit sen aikaa ja sit vielä söisit sen siellä paikassa?” Ystävästä varmaan tuntui siltä, että asia on jo keksitty ja sillähän on nimikin ja että ravintoloitahan on kaupungissa joka nurkalla. Liikeidean päässään kehitelleellä oli varmasti kiven kova ajatus siitä, miksi hänen ideansa olisi jotain uutta ja ihmeellistä. Yksi uusi ja ihmeellinen juttu, minkä minä olen kehittänyt Fiilikselle, on Friday Night Fever, jota voisi sketsin tapaan kuvailla näin: ”Kun ihmiset ovat perjantai-iltana työviikon jälkeen väsyneitä, niin mikä olisi parempi tapa käynnistää viikonloppu kuin tanssia itsensä tainnoksiin ja saada yhdessä huippubilefiiliksiä terveellisellä tavalla ilman seuraavan aamun pääkipua ja pitsan tarvetta.” En todellakaan haluaisi jättää hienoa keksintöäni jonkun ymmärtämättömän käsiin, joka ajattelisi, että meillä on tässä Friday Night Fever –niminen perjantai-illalla oleva tanssitunti, kun se mielestäni on todellisuudessa miljoona kertaa enemmän. Onneksi meillä on tiimissä Krista, joka on ideasta yhtä lailla innoissaan ja sisällä konseptin ainutlaatuisuudesta. Hän osaa sanoittaa ja kertoa mitä on luvassa, innostaa muita ja heittäytyä mukaan täysillä, niin, että meillä on tarjota jotain ainutlaatuista ja mieletöntä edelleen kerran kuussa, vaikken minä olekaan itse ideastani huolehtimassa.

Kun mietin Friday Night Feverin tulevaisuutta, uskon, että Krista tuo siihen vielä lisää ja näin se saa bensaa liekkeihin sekä kannattajia vielä laajemmin kuin ennen – bileet sen kun paranevat. Samaan pyrin jokaisen Fiiliksen konseptin, tapahtuman ja tunnin suhteen. Parhaassa tapauksessa äitiyslomani aikana Fiilis kehittyy, kasvaa, ja monipuolistuu, ideani hioutuvat toisten käsissä sellaisista kulmista, mistä itse en ole osannut niitä kehittää. Vaikka välillä harmaina päivinä näitä kehittäjiä, tekijöitä uusia Fiilis-ohjaajia etsiessäni törmään väistämättä tyyppeihin, joille paikka mistä saa odottaa maailman herkullisinta ruokaa on VAIN ravintola ja perjantai-illan mahtavimmat bileet ovat VAIN tanssitunti, en suostu lannistumaan. Etsimisen tiimellyksessä näen taas sen, miksi lähdin yrittäjäksi: minulla on visio, joka jo toteutunut! Nyt se vain kaipaa nyt toisten innokkaiden yrittäjien tai yrittäjähenkisten tyyppien läsnäoloa, innostusta ja halua antaa itsestään muille. Tässä mielenkiintoisessa itseni ulkoistusprosessissa ja sen synnyttämissä pohdinnoissa aluksi haaveilemani ajatus, siitä että saisin vain ilmoittaa 2 kuukautta ennen äitiyslomalle jäämistä ripustavani rukkaseni naulaan, kalpenee. Laitan vielä kerran tähän loppuun itselleni muistutukseksi, että kun saamme joukkomme Kristan kaltaisia tekijöitä: ”Kyllä me luotan että ne sen (lue Fiiliksen) hoitaa!”

-Siiri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s