Jakamisen ihmettelyä

Pienenä opin hyvin nopeasti, että kun kolme vuotta nuorempi veljeni alkaa kitistä minun saaneen enemmän karkkia, joko piilotan karkkini tai annan ne hänelle. Mitä sitä aikaansa ja energiaansa jakamisneuvotteluihin käyttää. Liikunnanohjaajan opinnoissa opinnäytetyötäni esitellessä opponentit kummastelivat, enkö ollut ajatellut joskus jakaa yritystäni ja vastuuta jonkun kanssa. Olin tehnyt jopa opinnäytetyöni ainoana ryhmässäni yksin. Ihmettelin miten ihmeessä voisin jakaa hengentuotteeni jonkun kanssa. Olisihan se nyt outoa, jos joku muu toteuttaisi minun ideoitani. Niin kuitenkin kävi, kun sain Tiikun rinnalleni, enkä voisi enää kuvitella Fiiliksen pyörittämistä yksin.

Mieheni kanssa olen opetellut arjen jakamista jo 10 vuotta, mutta siitä aika ison osan olen kuitenkin pysytellyt poissa jaloista (pääosin Fiiliksellä). Vauvan syntyessä vastuun ja rakkauden jakamista tullaan sitten opettelemaan ihan olan takaa. Toisen kumppanini Tiikun kanssa roolit ovat muotoutuneet helposti luonteenpiirteittemme mukaan. Tiikku on toteuttaja ja minä käynnistäjä. Kerron siis Tiikulle kun saan idean ja hän pistää pyörät pyörimään – Simsala bim: meillä on uusi tunti tai tapahtuma kalenterissa. Kotona homma ei aina mene ihan niin helposti. Olemme niin erilaisia, että puolisoni ei välttämättä ymmärrä ideastani mitään ennen kuin kypsyttelen ja kehittelen sitä pidemmälle.

Onneksi saan jokapäiväistä harjoitusta sekä samanlaisesta, että erilaisesta kumppanista, sillä syksyllä jaan ideologiani ja ideani Fiiliksen uusien ohjaajien kanssa. Porukkaan mahtuu niin aikaansaavia aktiivisuushirmuja, tunteellisia pohdiskelijoita, sydämellisiä porukkasieluja ja sisukkaita tahtotyyppejä joitain mainitakseni. Yhteisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii samojen arvojen ja ajatusten jakamista. Ohjaajia etsiessäni ja tavatessani olen päässyt miettimään paljon sitä, mikä minusta ohjaamisessa ja varsinkin Fiiliksellä ohjaamisessa on tärkeää. Toki mietin sitä omalla kohdallani jokaisella ohjaamallani tunnilla, mutta nyt pään sisäiset ajatukset pitää osata tuoda ulos ja jakaa eteenpäin sovitettavaksi erilaisille persoonille ja ammattilaisille.

Yksi asia, jota en koko Fiiliksen olemassaolon aikana ole jakanut kenenkään kanssa, on baletin opettaminen. Olen kehittänyt vuosien aikana oman tyylini, johon eivät kuulu harjoitustangot ja tyynen rauhallinen olemus. Olen halunnut kehittää baletinopetusta Fiiliksellä taidon oppimisen näkökulmaa kohti. Käytän tunneillani paljon parityötä ja ryhmätehtäviä, sekä kehon kannattamisesta lähteviä keskilattiaharjoitteita, höystettynä omilla omituisilla jutuillani. En ole ollut koskaan samantyylisellä balettitunnilla, jollaiseksi yritysten, erehdysten ja kokeilujen perusteella Fiiliksen baletinopetus on muotoutunut minun käsissäni. Kun positiivisen raskaustestin jälkeen mietin ensimmäisiä järjellisiä ajatuksia (sen jälkeen kun olin pohtinut mihin lapsi menee kouluun ja mikä on kantani karkkipäiviin), mietin, kuka Fiiliksen balettitunteja tulee minun lisäkseni opettamaan. Hetkeä ennen raskaustestiä en ollut kertaakaan ajatellut, että ideologiaani baletinopettamisesta tarvitsisi koskaan jakaa muiden, kuin asiakkaitten kanssa.

Aluksi baletin jakamisessa jännitti, se mistä löydän tarpeeksi innokkaat ja uskaliaat opettajat, jotka eivät ota elämää ja varsinkaan balettia liian vakavasti. Seuraavaksi aloin pohtimaan, olisiko kukaan klassisen taustan omaavista taitavista tekniikkanikkareista valmis allekirjoittamaan Fiiliksen omaperästä linjaa. Pelkoni oli kuitenkin turha, sillä olen tavannut kaksi mahtavaa tyyppiä (kuvassa Kristina, toinen uusista balettiopeista), jotka ovat auliisti kuunnelleet Fiiliksen ideologiaa ja ovat innokkaasti ja ennakkoluulottomasti lähdössä kokeilemaan mitä siitä käytännössä kehkeytyy. Olen niin innoissani uusista opettajistamme, että elän jo uuden kauden tunneissa mukana. Huomaan ajattelevani, että syksyllähän sitten näen kuinka he rooliinsa solahtavat. Sen jälkeen muistan taas, miksi alun perin olin valmis jakamaan Fiiliksen balettitunnit uusille kasvoille. Jos siis tapaatte minut syksyllä balettitunneilla, lähettäkää minut takaisin kotiin, jos ei heti, niin ainakin niin etten jää suustani kiinni tunnin jälkeen.

Fiiliksen ideologian ja tuntien jakaminen tuntuu jo luontevalta ohjaajien kanssa käytyjen keskustelujen, kokeilujen ja tutustumisten myötä, mutta kehoni jakamiseen en ole vieläkään tottunut. Olen vuosien mittaan oppinut kuuntelemaan kehoani silloin kun on ollut sen vuoro, kun taas silloin kun se on ollut työkäytössä, olen osannut jättää omat tuntemukseni taka-alalle ja valjastaa kehoni asiakkaitten tuntemusten tulkkaamiseen. Vauvan ja hormonien ilmoitellessa yhä vaativammin itsestään, tuntemuksia on pitänyt kääntää tuntienkin aikana uuteen suuntaan – sisälle.

Tiedän, että vauvani saa osansa siitä mitä teen, vaikken sitä joka hetki pystykään ymmärtämään. On samaan aikaan hienoa ja pelottavaa, että on niin kokonaisvaltaisesti vastuussa uudesta ihmisestä. Se aiheuttaa muun muassa itkunsekaista naurua, joka voi tulla pintaan esimerkiksi siitä, että on googlettanut paniikissa, miten urheilusta syntynyt adrenaliini vaikuttaa vauvaan. Ehkä vauvasta kasvaa extreme-urheilija, jonka täytyy saada adrenaliininsa vuorikiipeilystä tai intohimoinen teknomusiikin ystävä, joka tanssii pöydillä kun muut tyytyvät tanssilattiaan tai sitten ei…

Vaikka kumppanuuden, vanhemmuuden, tuntien ohjaamisen, ideologian tai asenteen voi jakaa, toista ei koskaan voi omistaa. Olen oppinut yrittäjyyden aikana, että jokainen asiakas ja ohjaaja ovat omanlaisiaan ja voivat silti muodostaa yhteisön, jota voisi yhtä hyvin kutsua perheeksi. Vaikka kuinka kannan sisälläni minun solustani jakautuneita soluja lapseni muodossa, on tulokas kuitenkin täysin oma persoonansa. Hänestä tulee perheenjäsen jota ei voi jakaa, mutta jonka kanssa voi toivottavasti jakaa paljonkin. Yritän pitää omat sanani mielessäni silloinkin, kun lapsi itse ei vielä hahmota olevansa minusta erillinen tapaus. Kuvittelen nimittäin, että paluuta yrittäjyyteen ei ole tulossa lähivuosina, jos annan itselleni luvan omia lapseni vain itselleni.

Jakamista opetellen ja siihen totutellen,
Siiri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s