Ikkunat uuteen maailmaan

Kerran, jos toisenkin olen miettinyt luennolla, että tähän juttuun panostan. Valmistaudun hyvin ja repäisen sitten tentissä. Useammin valmistautuminen on kuitenkin jäänyt viime hetkeen ja tentistä on päästy läpi joskus täpärästi, joskus toki heittämälläkin. Nyt valmistaudun paljon isompaan elämän mullistavaan kokemukseen ja samalla on kun valmistelen Fiilistä äitiyslomaani varten, valmistelen mieltäni muutokseen tavallaan koko ajan. Silti mietin, että eihän mitään jää viime hetkeen tai kokonaan unohduksiin kuten joskus tentteihin valmistautuessa. Onneksi minulla on tehtävälista, jonka avulla pysyn kartalla mitä töissä pitäisi vielä valmistella, ennen lomille jäämistä. Jokainen yliviivattu tehtävä tuntuu askeleelta kohti äitiyttä.

Raskauden viimeisen kolmanneksen aikana selkärankani on löystynyt ja rankkojen tuntien jälkeen totean liiallisen rasituksen yöllä hermosärkynä. En ole osannut keventää ajoissa ja tarpeeksi. Luulin edelleen pystyväni tekemään tunneilla paljon mukana, kunnes eräs aamu heräsin niin, etten saanut päätäni kääntymään kunnolla. Kehoni oli jo vihjaissut aiemmin, että hommia pitäisi keventää enemmän, mutta uskoin vasta kun merkit olivat niin selvät, ettei niitä voinut ohittaa. Tässä kävi kuten marraskuussa suomalaisautoilijoille talven yllättäessä. Olin jo laskeskellut tammikuussa, että kevään edetessä ohjaan tunteja muulla tavoin kuin itse näyttämällä, mutta sinnittelin silti totutuin elkein viimeiseen asti. Miksi totutusta onkin niin vaikea luopua?

Valmistellessani Fiilistä muutokseen, tottumus on pulpahtanut pinnan alta huomaamatta. Kun olen perehdyttänyt uusia ohjaajia Fiiliksen tyyliin, tunteihin, asenteisiin, tunnelmaan ja asiakkaisiin, on ollut vaikea välttää sanomasta, että ”meillä asiakkaat ovat tottuneet…” tai ”minä olen yleensä tehnyt aina…”.  Syksy tarjoaa luonnollisen hetken laajentaa Fiiliksen osaamista. Olisi kaikkien kannalta sääli, jos emme antaisi ohjaajien tuoda omaa osaamistaan mukanaan, vaan pyytäisimme heitä jäljittelemään sitä mitä meillä on aina ennen tehty.

Tottumus näkyi myös kevään asiakaskyselyissä. Monissa kommenteissa toivottiin Fiilikselle syksyksi saman oloisia ohjaajia tilalleni. Uskon kuitenkin, että tuskin kukaan toista Siiriä ohjaajaksi haluaa, vaan lähinnä sen saman omistautumisen Fiilikselle, tunneille ja asiakkaille sekä intohimon ohjaamiseen, jota kuitenkin voi toteuttaa niin monella tavalla. Olen nähnyt uusien ohjaajien käyttävän esimerkiksi mielikuvien kautta ohjaamista, kun itse taas pyrin sanottamaan teoriaa tekniikan tai tekemisen takana. Osaan arvostaa yksinkertaistettuja ohjeita, kun taas minulla on tapana sanoa monisanaisesti, kuvailla ja selittää. On huojentavaa huomata, että uusien ohjaajien osaaminen on erilaista kuin omani. Silloin ainakin tiedän, että minulla oma paikka ja rooli, mihin palata.

Ohjaajien kanssa käydyistä keskusteluista on jäänyt mieleen kytemään, kuinka tärkeää olisi aina välillä päästä asiakkaaksi ja muiden ohjattavaksi. On paradoksi, että huomaan selkäkipuni lisääntyvän muun muassa joogan ohjaamisesta, vaikka asiakkaat usein kiittelevät tunnin jälkeen, kun selkäkivut ovat poissa. On toisaalta järjetöntä miettiä menevänsä äitiysjoogaan heti kun tarpeeseen tuleva lepo alkaa muutaman viikon sisään. Toisaalta ajatuksessa on järkeä. Jonkun muun ohjatessa harjoitusta, olen vastuussa vain itsestäni ja lapsestani ja pääsen syventymään siihen, miltä kehossani todella tuntuu. Eikä tarvitse edes mennä merta edemmäs kalaan, sillä Fiiliksen uusien ohjaajien joukosta löytyy senkin erikoisalan osaajia.

On luonnollista, että äitiyteen valmistautumisessa mietityttää itse seremonia – synnytys. Olin kuullut Vauvantain kätilön, Silja Seppäsen synnytysvalmennuksesta paljon hyvää sekä asiakkailtamme, että läheisiltä ystäviltäni. Olimme jo mieheni kanssa päättäneet osallistua valmennukseen, kunnes sain idean pyytää Siljaa pitämään valmennuksen Fiilkselle. Valmennus antaa arvokasta asiantuntijaosaamista äitiys- ja perheliikunta-asiakkaittemme käyttöön. Vaadittiin kuitenkin” oma lehmä ojassa” -tilanne, ennen kuin tajusin pyytää Siljaa yhteistyökumppaniksemme. Koska Fiilis on toiminut jo vuosikymmenen odottavien ja synnyttäneiden äitien tapaamispaikkana, on hieno saada mukaan myös puolisoita ja tarjota heillekin mahdollisuus vertaistukeen Fiiliksen siipien alla.

Palataan vielä äitiyslomaa valmistelevaan riittiini. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen järjestäminen ja siivoaminen on saavuttanut näinä yltäkylläisyyden tavarantäyteisinä aikoina melkoisen suosion. On jopa syntynyt järjestäjien ammattikunta, sillä kun haluamme järjestystä mieleemme, voimme aloittaa konkreettisesti tavaroistamme ja ympäristöstämme. Tiedän, että tehtäväni ennen äitiyslomaa on suunnitella toimiva lukujärjestys, hankkia pätevät ohjaajat ja perehdyttää heidät sekä tuntien että asiakkaiden vaatimuksiin sekä Fiiliksen tunnelmaan. Tehtävälistassani on kuitenkin näiden lisäksi myös asioita, joita voisi yhtä hyvin tehdä joku muukin kuin minä, kuten ikkunoiden ja peilien peseminen.  Pesemisen kautta uskallan astua ulos salista, uuteen aikaan, jossa peseminen tuskin pian loppuu, mutta ikkunat kestävät pesemättä ainakin seuraavaan kevääseen. Eiköhän tenttiin valmistautuminen sitten ole jo aika kokonaisvaltausta.

Valmistautumisterkuin,

Siiri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s