Yrittäjästä äiti: Halu kuulua joukkoon

En ole aikuisiällä ehtinyt harrastaa juuri mitään. Toisaalta, jos käännetään asia niin, että harrastuksesta on tullut työ ja työ on ollut harrastus, olen ehtinyt harrastaa aamusta iltaan. On kuitenkin selvä juttu, että kun käyttää aikansa tapahtumien järjestämiseen muille, ei juuri itse ehdi käydä muiden tapahtumissa. Kaverien tanssiesitykset, kirpparit, Tupper-kutsut ja taidenäyttelyt ovat jääneet aika vähiin. Silti erilaisiin ryhmiin ja piireihin kuuluminen on ollut tällaiselle sosiaaliselle tyypille tärkeää. Olen yrittänyt käydä vaihtelevalla menestyksellä Swing-tansseissa, rokkibileissä, voimisteluryhmässä, piknikeillä ja keikoilla, sillä niihin liittyy oma ryhmänsä ja sosiaaliset ympyränsä. Olen huomannut tätä blogia kirjoittaessani päätyväni herkästi pohtimaan sitä, kuinka halukas (tai toisaalta haluton) olen jakamaan vastuuta, keksintöjäni ja omia hengen tuotteitani. Suunta on kuitenkin muuttunut yksin tekemisestä kohti yhteistyötä. On tullut halu kuulua joukkoon.

Muistan urani alussa, kuinka sain kutsun kokeneiden ylöjärveläisten ohjaajien joukkoon. Heidän kanssaan tavattiin, käytiin koulutuksissa ja jaettiin musiikkivinkkejä. Oli äärimmäisen hienoa saada kuulla heidän kokemuksiaan, kysyä ja ihmetellä yhdessä. Nyt minä olen porukan kokoajan roolissa. Mahdollisuuteen tarttuivat Roosa, Kristina, Jonna, Riikka (kuvassa oikealta vasemmalle) sekä Taina O. (puuttuu kuvasta). 70-luvun tv-sarjan Charliella oli kolme enkeliä. Minä olen saanut joukkooni viisi! Se jos mikä on hieno osoitus porukkahengestä ja ryhmään kuulumisen halusta. Ajatus enkeleistä lähti siitä, että lauantaille oli saatava tanssitunti, jossa on tarpeeksi tuttua ja hyväksi havaittua sekä uutta ja inspiroivaa. Olen enkeleille kuten Charlie: taustalla. Annan osa koreografioista valmiina ja annan enkelien hoitaa loput. Jokaisella enkelillä on omat erityisosaamisensa, joista saadaan nauttia syksyn aikaan Latin FEVER-tunnilla. Luotan enkeleihini kuin vuoreen, ainoa jännityksen aihe on se, kuinka omaksun Charlien roolin ja pysyn innostuksissani poissa pelipaikalta.

Ennen kuin sain Tiikun yhtiökumppanikseni, olin vastuussa kaikesta yksin. Se, mistä karsin, oli verkostoituminen, kaikenlaiset messut ja tapahtumat, joihin ei ollut ihan pakko mennä. Tiikku on oman kauppatieteellisen taustansa kautta näyttänyt miten suhteita rakennetaan muiden alojen yrittäjien kanssa. Siinä sivussa minäkin olen saanut tutustua uusiin tyyppeihin, joita en varmaan muuten olisi omissa ympyröissäni tavannut. Olemme löytäneet esimerkiksi blogin kuvan ottaneen Studio Pelisalmen Teron sekä pukkarin valot hommanneen Valoramin Juhan bisnesyhteisö BNI:n kautta. Edelleenkin sovin helpommin lounastreffit liikunta-alalla työskentelevien, kuin bisnestuttujen kanssa, mutta ovi molempiin maailmoihin on jo auki.

Uusi ryhmä, johon suunnittelen ujuttautuvani, on äitien laaja ja leveä porukka. Olin suunnitellut jo vuosia, että jos saan lapsia, lähden heidän kanssaan muskariin, vauvauintiin ja perhekerhoihin, jotta pääsen mukaan johonkin yhteisöön. Nyt äitiysloman lähestyessä, huomaankin selittäväni neuvolassa, että minulla on jo äitiyhteisö omasta takaa. Vuosien aikana Fiilikselle on muodostunut tiivis perheliikuntakulttuuri, jonka ansioista saan liittyä porukkaan ihan omissa ympyröissäni. Kesän viimeisillä tunneilla oli koskettava tunnelma, kun sain niin paljon ihania toivotuksia ja hyviä neuvoja. Ohjaajan ja yrittäjän roolissa en osannut ajatella, kuinka paljon vertaistukea ympärillä jo on.

Jokaisella perheellä on omat juttunsa ja panostuksensa. Jotkut ovat perhepetiläisiä, jotkut luomusoseilijoita tai vaikkapa kestovaippailijoita. Minun on kai jo myönnettävä, että minä kuulun kantajiin. Omistan tällä hetkellä jo kaksi kantoliinaa, Manducan ja rinkan, vaikka vauva kulkee vielä kätevästi ihon sisällä. Kantoliinaopastustreffit on jo merkattu kalenteriin. Jännitän treffejä kantajien kanssa sillä tavalla kuin ensitreffejä kai kuuluukin.

Se joukko, mihin olen aina tuntenut kuuluvani ja johon edelleen haluan kuulua, on Fiiliksen porukka. Se on koostunut meistä yrittäjistä, asiakkaista ja ohjaajista, eikä ole sidottu salien seiniin tai aina edes tunneilla käymiseen. Tiikku kysyi viime vuonna asiakkailta, mikä meitä yhdistää? Vastauksia oli mm. myönteinen asenne, ystävyys, aitous, rohkeus heittäytyä, laadukas tekeminen, halu pitää itsestä huolta, hiki ja huikea fiilis. Viime kaudella meillä oli neljä ohjaajaa, kun tulevalla kaudella ohjaajia on 13! Uskon, että nuo viimevuotiset kommentit kuvaavat edelleen tulevalla kaudella sitä mikä meitä yhdistää, mutta kun erilaisia fiilistelijöitä on porukassa enemmän, tunteiden kirjo tulee laajenemaan entisestään.

Tiikku tulee esittelemään uusien ohjaajiemme fiiliksiä ensi viikosta lähtien. Syyskuun puolen välin paikkeilla minä taas toivon saavani esitellä uudelle perheenjäsenelleni Fiiliksen joukon, jossa tunnen olevani kotona.

Tunteellisin terveisin,
Siiri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s