Kiire on kirosana

On kiirettä, deadlinea, tenttiä, työreissua, stressiä ja hirmuisesti palaveriakin pukkaa. Pitäisi tehdä sitä, tätä ja vielä tuotakin. Ja eihän tämä suorittamisen huuma rajoitu vain työhön, vaan elämään yleensäkin: kaiken mitä tekee, pitäisi olla mielellään tuottavaa ja hyödyllistä. Halleluja! Kadehdittavaa tarmokkuutta ja tehokkuutta.

Vai onko sittenkään?

Tehokkuuden perimmäinen merkitys ja mystinen kiire ovat mietityttäneet minua viime aikoina. Nyt inspiroiduinkin kirjoittamaan aiheesta, koska silmiini on viime aikoina vielä osunut useita juttuja siitä, kuinka työ syö leijonanosan ajastamme, moni asia väsyttää ja huolettaa meitä. Tekemistä on liikaa ja vapaata liian vähän. Nykyisellä tehokkuuden aikana työtehtäviä pursuaa ovista ja ikkunoista, mutta työaikaa ja varsinkin omaa energiaa tehdä työtä on varsin rajallisesti. Muun muassa Kauppalehdessä (25.9.) oli juttu siitä, kuinka Melbournen yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan 25 tunnin työviikko olisi tuottavin. Tutkimuksessa on taatusti perää ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että 8-16 kellokorttisysteemi ei ole enää vuonna 2016 oikea tapa mitata työntekoa. Isot peukut siis etäpäiville, luoville ja vapaille yrityskulttuureille ja luottamukselle siihen, että työtä tehdä äärettömän hyvin myös muualta kuin oman konttorin kustannuspisteeltä.

Elina Kettunen kirjoitti Markkinointi & Mainonta-lehdessä (6.10.) suorittamisen mentaliteetista, joka on moniin suomalaisiin syvälle sisimpään rakennettu. Tämä pieni sisäinen suorittajamme on aika haastava saada hiljenemään. Kettunen kuvasi mielestäni hyvin, että suorittamisen keskellä aivomme saavat sellaisen määrän ärsykkeitä, että jo alkaa pääkoppaa hapottamaan. Kyllähän sitä itsekin tietää, että välillä osa tulessa olevista raudoista alkaa käryämään, kun ei ehdi kaikkeen keskittymään. Hupsista, ehkä tehokkuus tarkoittaakin sitä, että hoitaa 2 asiaa timanttisesti kuin 10 hutiloiden ja sinne päin?

Eikä siinä mitään, jos on monta rautaa tulessa. Tärkeintä mielestäni on, että jonkinlainen tasapaino elämässä säilyy ja kun sinulta kysytään, miksi mitäkin asiaa teet, vastaisit useammin ”koska haluan” kuin ”koska minun täytyy”.

Olen yllättänyt itsenikin monesti siitä tilanteesta, että kerron kuinka kiire minulla onkaan, kuinka en ehdi kaikkea ja aikaa ei ole siihen ja tuohon. Onneksi oma näkökulma kiireeseen on viime aikoina kehittynyt. Oma työnteko ja työtehtävät ovat paljon itsestä kiinni – varsinkin yrittäjänä minä itse päätän, mihin aikani käytän. Priorisoinnin jalo taito on arvokas, jota parhaillaan opettelen. Opettelen erottamaan tehtävät, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja tuottavia niistä, joilla ei juuri tänään ole merkitystä ja siirrän niitä kalenterissani kiltisti eteenpäin. Tälläpä tavalla jääkin jännästi aikaa muuhunkin, niihin kuuluisiin omiin juttuihin, päiväuniin ja ystävien tapaamiseen. Olen kääntänyt kelkkani: kiire on kirosana.

Tänä multitaskauksen, tehokkuuden ja kiireen ihannoinnin aikana tuntuu entistä tärkeämmältä ja arvokkaamalta, että Fiilis on olemassa. Fiilis on syntynyt intohimosta, rakkaudesta ja välittämisestä ja nämä elementit ajavat meitä eteenpäin jokaikinen päivä. Me välitämme jokaisesta kurssilaisesta, asiakkaasta tai tapahtumakävijästä ja haluamme tarjota parhaan mahdollisen hetken makean treenin parissa: Fiiliksellä on lupa keskittää ajatukset lihaskestävyystreeniin, antaa Zumban rytmien viedä ja paeta muuta maailmaa kelta-violettien seinien sisäpuolelle. Fiilis on paikka, jossa saa hengähtää lempeän jooga-harjoituksen parissa, purkaa työstressiä tiukalla HIIT-tunnilla tai keskittää ajatukset 12 vahvaan kyykkytoistoon VOIMAtreenissä. Me olemme paikka, jonne on helppo tulla juuri sellaisena kun on: jos väsyttää tai on huono päivä, on täysin luvallista hiipiä tunnille takanurkkaan ja keskittyä omaan treeniin. Jos taas haluaa jakaa murheet ja ilot, sekin onnistuu – täällä on aina kuunteleva korva, tsemppaava treenikaveri. Fiiliksellä ladataan akkuja, irtaudutaan, innostutaan ja inspiroidutaan – hyvin usein maailma näyttää treenin jälkeen hiukan tai jopa hurjan paljon värikkäämmältä!

Fiiliksellä on iso ilo olla myös monen yrityksen liikuttava kumppani. Yksi omista mielenkiintoisimmasta ja sydäntäni sykähdyttävimmistä haasteista työssäni on viedä eteenpäin ajatusta siitä, että liikunta voisi olla osa yrityksen arkea säännöllisesti ja tavoitteellisesti – ja tämä toisi monenlaista hyvää: energiaa, tehoa ja virtaa työntekijän ja sitä kautta koko yrityksen tekemiseen ja tulokseen. Se, että istumme n. 40 tuntia työpöytämme ääressä ei sisällä samaa tuntimäärää äärimmäisen tuottavaa ja tehokasta työaikaa. Ja se on inhimillistä – meillä kaikilla on hetkemme, jolloin ajatus harhailee, luovuus tökkii ja homma ei vain luista. Entäs jos työviikon tunneista otettaisiin yksi (1) ja yritys antaisi työntekijöiden käyttää yhden tunnin työajasta liikuntaan joka viikko tai järjestäisi omalle porukalle yhteisen liikuntasession? Kääntäisikö se yrityksen tuottavuuden ja tehokkuuden järkyttävään alamäkeen? Enpä usko.

Tehokkuudelle tarvitaan uusi määritelmä ja kiire-sanaa ei ehdi enää käyttää ollenkaan.

Välittävin terveisin,
Tiikku

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s