Lähtemisen vaikeudesta ja hellittämisen hankaluudesta

Tämä kuukausi herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia: vihaa ja rakkautta, intoa ja inhoa, tunnelmaa ja tylsyyttä. Pimeys kaappaa meidät tiukkaan syleilyynsä ja väsymyksen aalto haukkaa syövereihinsä pelottavan helposti. Kroppaa (ja mieltäkin!) voi aamuisin olla hankala saada käyntiin, kun tekisi mieli vain kääntää peiton alla kylkeä ja mielialatkin tuntuvat aaltoilevan. Toisaalta tässä on jotain ihanan tunnelmallista, kun saa levittää taas kynttiläarsenaalit valloilleen, kaivaa villasukat esiin ja sujahtaa vällyn alle nauttimaan teekupposesta. Marraskuusta on moneksi!

Oman jaksamisen kannalta marraskuu on helposti haastavaa aikaa. Loppuvuosi on hektistä aikaa omilla suorituspaikoillamme: opiskelijat tahkoavat lukukauden viimeisiä kursseja ja tenttejä ja firmoissa puristetaan kuluva vuosi pakettiin. Koitetaan saada maailma valmiiksi, nyt! Puristava tekeminen ja rutistaminen yhdistettynä kaamosaikaan on armoton yhdistelmä.  Tämä säteilee myös vapaa-ajan tekemiseen ja liikkumiseen. Milloin ystävien tapaamisesta viinilasin äärellä ja lempparitreenistä tuli taakka ja kiristävä ajatus, ei jaksa? No marraskuussa. Energiat hukkuvat helposti ja normaalisti mielekkäätkään asiat eivät houkuta. Lähtemisestä ja ryhtymästä ”ylimääräiseen” tulee moninkertaisesti haastavaa – huhuu motivaatio ja hyvä boogie, missä olette?

Mitäs tehdä, kun matka kotisohvalta yleensä mahtavasti energisoivalle Bodypump- tai tanssitunnille tuntuu liian pitkältä ja virtaa treeneihin ei tunnu löytyvän? On totta, että marraskuussa esimerkiksi unentarve on suurempaa kun kesäkuukausina, mutta ei meitä talviunillekaan ole tarkoitettu niin, että joka ilta sohvan nurkkaan kannattaisi hautautua. Keho ja mieli ovat tiivis kokonaisuus ja sidoksissa toisiinsa monella tasolla. Treenin suhteen olisikin tärkeää erottaa itsestään ne tuntemukset, jotka ovat nimenomaan pimeän vuodenajan ja syysväsyn aikaansaannosta, harmittomia jarruja, sellaisista tuntemuksista, jotka vaativat tarkempaa kuuntelua. Jos työpäivän jälkeen väsy painaa, olisi kropassa luultavasti energiaa treenille ja se voisi antaa mahtavia fiiliksiä ja virtaa roppakaupalla, kun taas lyijynraskaalta tuntuva keho luultavasti oikeasti kaipaa puhdasta lepoa. Ei aina tarvitse jaksaa, mennä ja meinata. Ensimmäisissä tapauksissa täytyykin nimenomaan kaivaa esiin se kipinä pakata treenireppu ja kiskaista itsensä liikkeelle, kun taas jälkimmäisissä tunnelmissa paras ratkaisu on pistää itsensä vaakatasoon, levätä ja olla vain. Välillä saa ja pitää olla lupa vain olla.

Suomalaiseen sisuun ja armottomaan tekemisen meininkiinhän tällainen itsensä kuuntelu ja hellittäminen ei oikein istu, mutta sen pitäisi! Maailma ei siihen kaadu, jos marraskuusta pyrkii tekemään omilla valinnoillaan himpun verran hilpeämpää, vaikka se tarkoittaisikin vähän seesteisempää elämänrytmiä ja väljempää aikataulujen tuijottelua. Ja paria suklaapatukkaa enemmän ja treeniä vähemmän. Meillä on taipumusta käpertyä sohvan nurkkaan juuri silloin, kun alakulo ja mälsä fiilis iskee, mikä olisikin juuri se hetki, jolloin pitäisi lähteä liikkeelle. Asian ydin piilee siinä, kuinka asioihin suhtaudumme. Jos päässämme on vallalla ’pitäisi sitä ja pitäisi tätä’- & ’en millään jaksaisi’-mantra, on lähtökohta kaikelle tekemiselle jo hieman nihkeä verrattuna siihen, että näkisi ympärillään mahdollisuuksia tehdä asioita, oli kyseessä sitten hyvän olon ja huumaavan energiapiikin tarjoava treeni,  ihana illallinen ystävien kanssa tai mikä tahansa. Välillä siinä on edessä sitä harmaata sumuverhoa, jonka taakse täytyy kurkata, jotta pistää topinäksi! Sumuverhonhan takaa pilkottaa voittajafiiliksiä, iloa, hymyjä ja onnellisuutta – ihanan arjen ja elämän olennaisia elementtejä!

Vaikeinta tässä vaiheessa vuotta on usein nimenomaan lähteminen. Työpäivän jälkeen ei välttämättä pursua energiaa ja intoa illan treeneihin ja kotisohva kutsuu. Lähtemisen nihkeys kuitenkin monesti murenee, kun selviytyy pään sisäisestä taistelusta voittajana ja saa kipitettyä Fiilikselle, lenkkipolulle tai muuhun treenipaikkaan. Oli tuloksena sitten valtaisa endorfiiniryöppy tai pienikin hyvä fiilis siitä, lähti liikkumaan, voittaa se melkein aina sen sohvapöhnän ja sisätiloissa vietetyt illan tunnit. Moni sanookin, että voi kun tämän mahtavan tunteen ja hyvän mielen muistaisi aina, kun käy sitä päänsisäistä taistelua siitä, lähteäkö vai jäädä?! Koska harvoin katuu esimerkiksi torstaiaamun Bodypumpia, kun vaan on päässyt paikan päälle ja tekemisen meininkiin! Energiaa kertyy ja kroppa herää päivään ihan uudella tavalla verrattuna esimerkiksi niihin kiduttaviin 10 minuutin torkkumittelöihin verrattuna.

Kannattaa myös muistaa, että liikkua voi monella tavalla ja monella tasoilla, ja ne eivät ole toisiaan poissulkevia tai toista parempia. Fiiliksen tuntitarjonnasta löytyy tekemistä monenlaisia tuntemuksiin ja energiatasoihin. Ei aina tarvitse olla valmis pistämään koko kroppaa likoon ja taistella HIIT-treenin parissa, mutta välillä se ja itsensä täysillä haastaminen ja kehon uuvuttaminen loppuun asti on juuri sitä, mitä tarvitsee. Toisena päivänä Pilates- tai Functional Balance-harjoitus voi olla juuri omiaan antamaan keholle sen kaipaamaa lempeää ja vahvistavaa tekemistä. Toisella viikolla Bodypump:issa vain taivas on rajana painovalinnoissa – silloin anna mennä – ja toisena päivänä kevyemmät painot antavat luvan ottaa hieman iisimmin ja keskittyä esimerkiksi tekniikkaan. Treenitavoitteen ei tarvitse liittyä itse suoritukseen, tekniikkaan tai tempoon, vaan yhtä tärkeitä motivaattoreita ovat erilaiset fiilikset ja tuntemukset, joita me treenistä irti saamme. Irtiottoja ja ihanaa vauhdin hurmaa Zumban parissa tai oman kehon kuuntelua kaikessa rauhassa Yoga Stretch-tunnilla, ah! Eikä pahaa tee sekään, että porukalla liikkuessa tulee jaetuksi ajatuksia ja huomataan, että ihan samojen syysmyrskyjen kanssa ne muutkin painiskelevat. Tsempataan ja ennen kaikkea nautitaan yhdessä – ja pidetään siitä parhaasta treenifiiliksestä kiinni. Sharing is caring!

Taistelu harmautta ja synkeyttä vastaan on nyt täydessä vauhdissa ja siihen on helppo osallistua  – panostetaan niihin tekemisiin, ihmisiin ja asioihin, jotka tuovat hyvää mieltä, energiaa ja iloa. Karsitaan kaikki kuluttava ja ei-pakollinen suorittaminen, tehdään sopivasti ja keskitytään iloon, armollisuuteen ja hyvään mieleen kokonaisvaltaisesti. Kannustetaan treenikamua ja heitetään parit ylimääräiset ylävitoset treenin tiimellyksessä, niitä tarvitaan nyt!

Positiivista energiaa ja paljon persimoneja (se oranssi hedelmä, ihan parasta herkkua just nyt!) marraskuuhun toivottaen,

Tiikku

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s