Kaksi polkua

Paljon puuhaa, touhua, virityksiä ja rautoja tulessa, niin on ollut aina tämän neidin elämässä. On harrastettu, osallistuttu, menty ja hypätty uuteen ja eteenpäin. Ihan omasta tahdosta ja innostuksesta. En ole koskaan kokenut, että ainoastaan yhteen asiaan keskittyminen inspiroi minua, niitä rautoja on tosiaan luontaista tuikata tuleen useampi ja liikkessä on pysyttävä. Positiivisella ja fiksulla tavalla, tottakai.

Fiilis ja yrittäjyys ovat olleet minulle valtava koulu, johon hyppäsin suoraan opiskelujen päätyttyä. Viimeiset kolme vuotta on ollut inspiroiva testi siitä, mihin akateemista korkeakoulututkintoa käytännössä voikaan käyttää. Vastaus on, että vaikka mihin! Yrittäjänä on ihan itse saanut opetella ja kehitellä, kuinka erilaisilla kursseilla ja luennoilla opinnoilla omaksutut teoriat, matriisit ja strategiat ihan oikeasti taipuvat käytäntöön. Ja se on mieletöntä! Missä muualla saat painia liiketoiminnan monien osa-alueiden kanssa yhtä reippaasti, kuin yrittäjänä? Kyllä, työtehtäväviini kuuluu runsaasti muutakin kuin markkinointia, jota pääaineena Fiiliksen toimitiloja vastapäätä luin. Koen sen ainoastaan rikkaana. Koen, että yrittäjyys on mahtava näköalapaikka, jolla pääsee tekemään niin paljon, monipuolista työtä ja haastaa itseään ja ajatteluaan ihan uudenlaisille urille. Joskus olen kuullut ihmettelevän kommentin, että kuinka kauppatieteiden maisteri päätyikään yrittäjäksi, eikä vaikkapa ison globaalin konsernin markkinointikoneistoon? Olen lujasti sitä mieltä, että yrittäjyys on ollut minulle ammattitaitoni ja kehittymiseni kannalta paras mahdollinen tie, jota kulkea. Haastava, rakastava, opettava, sytyttävä, monimutkainen ja mahdollisuuksia täynnä. Kaikkea samaan aikaan.

Jo opiskeluaikana jossain minussa kuitenkin syttyi pieni kipinä tieteellistä tekemistä ja akateemista maailmaa kohtaan, mutta en mitenkään erikoisesti haaveillut työstä niissä ympyröissä. Kyllä, tykkäsin opiskella, tykkäsin tehdä gradua. Ajatus väitöskirjasta ja jatko-opinnoista ei siintänyt silloin kuitenkaan kirkkaana mielessä, vaan ajatus hautui työnteon lomassa. Palveluliiketoiminnan ytimessä työskennellessä ehdin miettiä, kuinka tätä maailmaa olisi kiinnostavaa penkoa myös tutkimuksen kautta, joten jatko-opintojen hakuajan syksyllä 2015 alkaessa huomasin kirjoittaneeni tutkimussuunnitelman, hakeneeni jatko-opiskeijaksi – ja tuloksena avautui jatko-opiskelupaikka Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa.

Nyt kuljen kahta polkua. Yrittäjänä sekä jatko-opiskelijana. Jatko-opiskelijana polkuni kulkee siis kohti kauppatieteiden tohtorin hattua, jonka toivottavasti joku kaunis päivä saan sujauttaa päähäni. Käytännössä kirjoitan tällä hetkellä siis väitöskirjaa. Tekeillä on artikkeliväitöskirja, jossa pureudun palvelukokemuksen muodostamiseen ja yhteisluomiseen monesta eri perspektiivistä. Keskiössä on suorassa vuorovaikutuksessa syntyvä palvelukokemus – eiköhän jossain paperissa ryhmäliikunta-alakin vilahda.

Inspiraatio aiheeseen on syntynyt Fiiliksellä, palvelualan ytimessä työskennellessä. Palveluala on kokenut merkittäviä muutoksia viime vuosikymmenten aikana, mikä on ravistellut tapoja, joilla palveluntarjoajat tuottavat palveluitaan ja johtavat asiakkaiden kokemuksia. Samalla muuttuvat myös asiakkaiden ja muiden sidosryhmien tavat kuluttaa palveluita. Kuitenkin, esimerkiksi digitalisaatiosta huolimatta kentällä on edelleen paljon yrityksiä, jotka tarjoavat palveluitaan suorassa vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja muiden toimijoiden kanssa. Palvelukokemus kehittyy ja mullistuu myös näissä yrityksissä, ja tähän kontekstiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Uskon myös inhimillisesti, että kaikessa myllerryksessä ja digiajassa aidolla sosiaalisella vuorovaikutuksella ja ihmisten kohtaamisella on paikkansa ja arvonsa.

Jatko-opinnoissa ja väitöskirjassa minua ei inspiroi ultimaattinen tohtorin titteli,  vaan monet muut asiat. Yksi iso innoittaja väitöskirjan ääreen hyppäämiseen on ollut mahdollisuus vaikuttaa. Koin jo opiskeluaikana, että akateeminen opiskelu oli paikoin varsin kaukana käytännön liike-elämästä. Samaa olen pohtinut yrittäjän tossuissa monessa kohtaa. Toivon, että omalla esimerkillä ja työlläni voin olla rakentamassa tiiviimpää siltaa käytännön liike-elämän ja akateemisen maailman välille. Näiden kahden tulisi hyötyä, iloita ja inspiroitua toisistaan enemmän ja enemmän! Totta kai olen myös innoissani temmeltämässä, lisäämässä keskustelua ja vaikuttamassa myös tieteen kentällä, mutta minun mielestäni tiedettä ei tule tehdä ainoastaan tieteen takia. Mielestäni on itsestään selvää, että akateemisen tutkimuksen täytyy tarjota uutta pureskeltavaa tieteen kentälle, mutta laadukkaan tutkimuksen piirissä on niin paljon muitakin vaikuttujia: esimerkiksi elinkeinoelämä, yrittäjät, yhteiskunnallinen keskustelu. Kaikki tärkeitä.

Väikkärini aihe on kummunnut omasta kiinnostuksesta, aidosta elämästä, ja uskon, että se tulee tarjoamaan paljon rakennuspalikoita myös Fiilikselle toiminnan kehittämisessä ja eteenpäin viemisessä. Ei ainoastaan sitten, kun väitös on kirjoissa ja kansissa, vaan jo nyt ja koko matkan ajan.  Jo nyt ensimmäisen vuoden aikana työskentely yrittäjänä ja välillä hyppääminen tutkijan saappaisiin on ollut äärimmäisen hedelmällistä ja inspiroivaa. Kaksi erilaista maailmaa, joissa on kuitenkin paljon yhteistä. Olen huomannut, että nämä kaksi polkua tukevat toisiaan ja kahden eri reitin tallaaminen on todella virkistävää myös itselle. On parasta uppoutua suunnittelemaan Fiiliksen markkinointimetkuja, visioida tulevaa, ohjata tunteja ja taas toisena hetkenä uppoutua tieteellisten artikkeleiden pariin ja kirjoittaa täydellä tohinalla omaa artikkelia, erästä professoria lainatakseni, ”täysin huuruissa”. Totta kai yrittäjyyden ja tutkimuksen yhdistäminen vaatii aikataulutusta, mutta entä sitten? Prioriteetit ovat kuitenkin selvät: Fiilis on ykkönen, ja väikkäri kulkee vierellä. Ja minä nautin.

Väikkäripolku vie tieteen, liike-elämän ja Fiiliksen lisäksi eteenpäin minua. Yrittäjänä, tutkijana, ihmisenä, markkinoinnin ammattilaisena, palvelukokemuksen asiantuntijana ja ihan vaan Tiikkuna. Haasteet, oppiminen ja kehitys tuovat virtaa eloon, ja näiden teemojen äärellä tässä ollaan. Kahden polun kulkeminen ei ole pois toisesta, vaan ehdottomasti rutkasti lisää, extraa ja enemmän. Enemmän elämää, enemmän ihmeteltävää, enemmän koettavaa. Rikasta ja rakasta elämää!

Elämässä saa mielestäni olla rautoja liekeissä kuinka monta tahansa, järkevyyden ja jaksamisen rajoissa. Tärkeitä sanoja minulle tekemisten määrittelyssä on ilo, innostus ja inspiraatio. Kirjoitin viimeksi tasapainosta, ja balanssissa ollaan ja hommat edelleen hallussa. Yrittäjyyden ja tutkijan roolin yhdistäminen ei siis tarkoita minulle ainoastaan unettomia öitä, jatkuvaa puurtamista ja suorittavaa elämänasennetta, vaan inspiroivaa elämää, jossa kaikelle on paikkansa. Myös niille ystäville, puolisolle, sohvalekottelulle kuin reissuille. Ja tämä on ihan mahdollista, siihen uskon ja niin teen. Kun tekeminen on inspiroivaa ja innostavaa, nukkumaanmeno viivästyy, koska et malta lopettaa tekeillä olevaa hommaa, eikä siksi, että puurrat ja väännät jotain pakolla kasaan otsa kurtussa.

Lapsena, enkä vielä opiskeluaikanakaan, haaveillut täysillä yrittäjyydestä ja tohtoriopinnoista, vaan siitä, että saisin ”isona” tehdä antoisia, innostavia asioita, yhdistää opiskeluni intohimooni liikuntaa kohtaan. Halusin, että elämä olisi elämänmakuista. Ja tässä sitä nyt ollaan, liikunta-alan yrittäjänä ja markkinoinnin tohtoriopiskelijana. Ja nyt tunnen, että toteutan unelmiani!  Se maistuu makealta.

– Tiikku

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s