Unelmat edellä

Elämä on seikkailu. Sitä mieltä olen ollut aina. Samoin kuin sitä mieltä, että itse tässä olen oman elämäni päällikkö ja päätän, mihin ja miten tässä elämässä edetään.  Viime vuosina motokseni on muotoutunut otsikon lausahdus ”unelmat edellä” – sillä mentaliteetilla minä pyrin elämään.

Minulle unelmat ovat aina olleet jotain sellaista, mikä on toteuttavissa. Jotain, mikä on mahdollista. Ei jotain kaukaista, pumpulia, jota on mahdoton saavuttaa. Unelmia on toki isoja ja pieniä, ja totta kai toiset helpommin toteutettavissa kuin toiset. Joka tapauksessa unelmien toteuttaminen vaatii oikeaa draivia ja tahtotilaa, sekä myös sitä, että asioiden eteen on valmis toimimaan ja tekemään. Vaikka jonkun mielestä taatusti kuulostaan naiivilta ja pää pilvissä-tyyppiseltä neitihenkilöltä, olen todellakin tätä mieltä. Kuin myös sitä mieltä, että tämä elämä on nyt ja tässä – ei joskus, myöhemmin tai seuraavana vuonna. Oman mielen muodostamat esteet ja rajoitteet sekä epävarmuus estävät meitä monesti toteuttamasta juttuja, jotka houkuttavat ja jännittävät samaan aikaan. Unelmat ovat usein sellaisia. Lisäksi ajattelen, että jos joskus saan seniori-iässä keinutella kiikkustuolissa, en halua muistella työmäärää tai palkkalippuja, vaan elämyksiä, kohtaamisia ja kokemuksia, joita minulle on eri elämänvaiheissa kertynyt. Se inspiroi.

Kun ennen juhannusta kerroimme tulevan kauden kiemuroista, on moni kysynyt, että mistäs tämä homma kumpuaa? Miksi Italiaan, eikös väitöskirjaa ja toimistohommia voi Tampereen Tammelassakin toteuttaa?  Vastaus on, että taas ollaan unelmien äärellä – ja ne vie, ne kantaa.

Sydän ja sielu ovat minulla sen tyyppiset, etteivät ne oikein malta aina pitkään paikallaan olla. Tämä näkyy niin arjen tekemisessä, monenlaista meneillään samaan aikaan, iso uteliaisuus oppia, kokea ja mennä eteenpäin, mutta myös siinä, että reissut ja maailman kokeminen ja näkeminen ovat olleet aina tärkeitä juttuja. Joskus elin illuusiossa, että kun käy reissuissa ja vähän pidemmilläkin matkoilla, tulee kylläiseksi ja sillä reissufiiliksellä pärjää pitkään. Ja pöh, nykyisin ajattelen, että paras tilannehan on, että kun yksi matka päättyy, on seuraava jo suunnitteilla. Tai vielä parempaa, seuraavat lentoliput takataskussa.

Olen ollut onnekas, kun olen löytänyt vierelleni tyypin, joka jakaa samanlaisen reissujanon ja elämä on seikkailu-mentaliteetin (ja opettanut duracel-Tiikulle hellittämistä ja monenlaisia muita ominaisuuksia). Yhdessä olemme kierrelleet ja kaarrelleet – ja haaveilleet. Unelma ulkomailla asumisesta pikkuisen pidemmän pätkän ajan on kytenyt mielissä ja puheissa monen monta vuotta. Tätä haavetta kantoi myös ajatus, että haluaisimme tehdä tämän seikkailun kaksin –  ehkä joskus meidänkin perheessä on useampi tyyppi, ja sitten ulkomaa-asiat ovat tietenkin yhtä totta, mutta erilaisia. Olemme puolisoni kanssa molemmat yrittäjiä ja työnteko paikasta riippumatta mahdollista, joten senkin puolesta ulkomaille muutto on tuntunut mahdolliselta toteuttaa.

Vuoden 2016 alussa aloitin jatko-opinnot ja väitöskirjan kirjoittamisen Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa. Jo silloin tiesin, että jossain vaiheessa väikkäri kaipaa enemmän aikaa, mikä Fiilis-arjen ohessa minulla sille on annettavaa. Kun tämän ajatuksen yhdisti ulkomaa-unelmaan, alkoi ajatus tulevan vuoden kuvioista vahvistua. Väitöskirja-projekti on hellittänyt janoa, joka minulla tieteellistä tekemistä, tutkimusta ja teoreettisia kiemuroita kohtaan on. Väikkäri-tohina on ollut äärimmäisen antoisaa vastapainoa yrittäjyydelle, joka on kovin luovaa ja dynaamista. Olen ollut iloinen huomatessani, että nämä kaksi polkua tukevat toisiaan.

Miksi juuri Italiaan, miksi Roomaan? Italia valloitti meidän sydämet jo pitkä aika sitten. Saapasmaata on reissattu ristiin ja rastiin ja kertaalleen Roomassa hetki asuttukin ja useita kertoja kaupungissa käyty. Kieltä opiskeltu kaikki mahdolliset kurssit yliopistossa ja avoimessa ja innolla hyödynnetty kaikki mahdollisuudet luritella italiaa. Tavallaan tuntuu, että muuttaa toiseen kotikaupunkiin – sydän sykkii Roomalle. Jotain taianomaista ja tälle elämänvaiheelle tarpeellista on myös italialaisessa kulttuurissa, tavassa elää ja katsoa maailmaa. Olen ollut aina tavoitteellinen, eteenpäin isolla draivilla touhuava tyyppi, ja olen edelleenkin – nyt kuitenkin tuntuu myös mahtavalta, että ensi vuonna minulla on vapaus ja vastuu tehdä omat aikatauluni (onhan yrittäjällä aina, mutta nyt tilanne on vielä erilainen). Ja tavoitteeni on tehdä niistä väljemmät ja vapaammat kuin ennen, ja välillä jopa olla ilman kalenteria! Haluan imeä italialaisesta mentaliteetista sopivassa suhteessa taitoa nauttia hetkestä, luottaa ja olla huolehtimatta. Hyväksyä, että on ihan ok nukkua vaikkapa vähän useammin ilman herätyskelloa ja ihan olla vaan. Ihan laakereillani en osaa kovin kauaa levätä ja tiedän, että paljon tulen tekemään niin Fiiliksen, kuin väikkärin suhteen, mutta maisemanvaihdos ja hetki maailmalla näiden asioiden kanssa tuntuu ihan superinspiroivalta!

Unelma Italiasta ei ole mikään ultimaattinen historiapläjäys, jatkuvaa lomaa & löhilyä tai mieletöntä kulinaristista riemusoittoa, vaan minun unelmani on arki Roomassa, yhdessä puolisoni kanssa. Irtiotto Suomesta, normaaleista kuvioista. Se kiehtoo, innostaa ja kutkuttaa. Oma koti Campo dei Fiorin liepeillä ja tuoreiden kasvisten osto torikauppiaalta. Aamun cappuccino ja päivän lehtien tutkailu kulmakuppilassa. Juoksulenkit Tevere-joen varrella, ikiomat treenit. Vapaus tehdä töitä omassa kämpässä, La Sapienza-yliopiston kirjastossa tai jossain ihanassa kahvilassa. Kaupassa käyminen de Sparissa. Tavallisia, arkisia, mutta niin ihania asioita. Niistä minä nyt haaveilen.

Mistä tämä kaikki pohjimmiltaan on lähtenyt? Ei ole kuin yksi, ainoa vastaus. Avoimesta sydämestä & seikkailumielestä saa täysillä kiittää äiti ja isi Kuurua, jotka kannustivat minua joka käänteessä ihan pienestä pitäen ja olivat koko sydämestään puolellani, olipa kyse sitten aivan järkyttävästä Pekkalan taidekerhon Mato-teoksesta, luovuudesta, joka sai kitaran muuntumaan kanteleeksi (ei tarvinnut kuin kääntää vempele poikittain ja tussilla piirtää mansikat ja mustikat paikalleen), intohimoisesta yleisurheiluharrastuksesta tai pitkän uintiharrastuksen päättymisestä, kun kaakelit eivät enää kiehtoneetkaan. Kaikki on mahdollista ja vain mielikuvitus rajana, jos tahtoo ja on valmis tekemään. Tästä olen niin kiitollinen. Tämä kantaa.

Kuten kirjoitin aiemmin, äitini totesi Italia-uutisesta kuullessaan, että ”odotin jo, että koskas te taas lähdette”. Rakas, hurmaava äitini on hurjan kova pitämään huolta ja vähän liiaksikin huolehtimaan ja tiedän, että kaikenlaiset maailmanmatkat ja metkut saavat hänen sydämensä sykkimään astetta kovempaa ja ajatukset laukkaamaan. Joskus joku sattumus on yöunetkin saattanut viedä. Näistä jännitys-tuntemuksista huolimatta tiedän, että äiti on aina samalla vilpittömästi onnellinen seikkailuistani, koska tietää, että teen sitä, mitä tahdon ja mille sydämeni sykkii. Vaikka olisin maailman toisella puolen. Ja silloin hänkin on onnellinen. Respect ja rakkaus äiti, kun olet juuri sellainen kuin olet!

Tällaisilla mietteillä minä menen tällä hetkellä. Toivottavasti tarinani tönäisee jotakuta kohti omia unelmiaan. Jahtaamaan niitä ihan oikeasti. Suurimmat esteet meidän ja unelmiemme välistä löytyvät meidän omasta mielestä – me tarvitsemme isompaa uskallusta ja rohkeutta poiketa rutiineista, tutusta ja turvallisesta. Olipa unelmasi ulkomaille tai vaikkapa toiseen kaupunginosaan muutto, uuden harrastuksen aloittaminen, tiettyjen tennareiden osto tai lempibändin keikan kokeminen – sitä kohti, tänään! Unelmien toteuttaminen ei tarkoita mitään höpö höpö-haihattelua ja vaaleanpunaista todellisuuden pakoilua, vaan päättäväistä asennetta, tavoitteita ja elämänmakuista seikkailua.

Unelmat edellä, ystävät.

– Tiikku

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s