Liikutus

Maanantaina se tuli, yllättäen ja kutsumatta. Bodypump-tunnilla. Ja sitten uudestaan torstaina aamulenkillä. LIIKUTUS. Bodypumpin endorfiinivaippaan kietoutuneena loppuvenyttelyn aikana silmäkulma kostui ja sydämen valtasi nopeana tuikkauksena tunneryöppy. Mielessä pyöri: tämä on ihanaa, niin tärkeää ja rakasta. Ohjaaminen, yhdessä tekeminen, treenien ja kokemusten jakaminen. Ihmisten kohtaaminen. Ajattelin isosti, että tätä tulee ikävä.

Torstaiaamuna taas olin omalla aamulenkilläni pitkin Kaupin metsiä. Lenkit ovat minulle omaa aikaa ja omien ajatusten tuuletusta. Nyt elokuussa päässä vilisee ajatuksia: muuttorupeama, oman elämän, tutkimuksen ja Fiiliksen valmistelu ”lähtökuntoon”. Siinä on pienen tytön (naisen?!) päälle aika paljon. Silti lenkkipolulla mielen valtasi päällimmäisenä taas lämmin kiitollisuus tästä duunista ja ihmisistä ympärillä. Ja siihen kiitollisuuteen kietoutui taas himpun verran orastavaa kaipausta.

Tuntuu varmasti hassulta elää pala elämää ilman ohjauksia. Ohjaaminen on ollut osa elämää jo ennen yrittäjyyttä ja vahva osa työnkuvaa koko minun ja Fiiliksen yhteisen taipaleen ajan. Jännittävää nähdä, minkälaisia fiiliksiä uusi elämänvaihe tuo. Sen tiedän, että ikävä ei kohdistu niinkään lajeihin tai eri tunteihin – Les Mills:iä on taatusti omalla etelä-eurooppalaisella twistillä tarjolla saapasmaassakin ja on virkistävää viettää aikaa asiakkaan tossuissa ja ehkä myös ylipäätään astetta totuttua vähemmän ryhmäliikunnan parissa. Kaipuu kohdistuu ihmisiin – tunnit ovat aina yhteistä, ainutlaatuista aikaa ja Fiiliksen salissa jaetaan paljon tunteita, kokemuksia, elämyksiä. On onnistumisia, harmitusta, flow-tilaa, riemua ja väsymystäkin. Kaikki tunteet ja tunnelmat yhtä hyväksyttyjä ja ainakin minun mielestäni se onnistumisen kokemus tuntuu vai mielettömämmältä jaettuna ja toisaalta vähän väsyneempi päivä saa porukasta ihan uutta voimaa. Fiiliksellä jaetaan myös paljon muuta, kuin treeniin liittyviä tuntemuksia – elämä on läsnä, tuntuu ja maistuu! Se on uniikkia ja ihanaa, kun me jaamme yhdessä monenlaista reissukokemuksista työtilanteisiin ja iloisista perheuutisista vähän kinkkisempiinkin hetkiin.

Yrittäjyyden ihanin (ja välillä se haastavinkin) puoli on sen elävä luonne ja monipuoliset tehtävät. Kahta samanlaista päivää ei ole. Vaikka nautinkin markkinoinnin parissa touhuamisesta ja monista muista toimistopuuhista, on ohjaaminen se homma, jonka välillä aivan tyystin unohtaa olevan työtä. Kuinka absurdi ja mahtava tilanne! Ei ole montaa viikkoa viimeisestä tällaisesta hetkestä, kun fiilistelin tunnilla päivän tekemisen meininkiä ja sitä, että eihän ole todellista, että tämä on minun työtäni! Se jos joku on sitä kuuluisaa työn imua ja flow-momenttia!

Ohjaamisen rakkaus perustuu ihmisten kohtaamiseen ja kokemusten jakamiseen, olipa tunti Bodypump, Functional Ball, Yoga Stretch tai joku muu. Kun ohjaaminen oli minulle vielä haave, muistan miettineeni, että kuinka mahtavaa olisi, jos pystyisin välittämään näitä fiiliksiä muille, mitä minä tästä tekemisestä saan. Ja sen äärellä tässä ollaan, asian ytimessä. On mahtavaa ohjata ja valmentaa ihmisiä eri lajien saloihin, kohti timanttisempaa tekniikkaa ja jakaa omaa tietotaitoa eteenpäin. Asiakkaan oivallus tekniikan suhteen, itsensä ylittäminen, räiskyvät endorfiinivirrat ja riemun säteet salin lattiasta kattoon palkitsevat.

Fiiliksen ideologian tärkeä peruspilari on, että meidän ovista asiakas voi astua sisään juuri sellaisena kuin on. Niin oman elämäntilanteen, ulkonäön, liikuntataustan kuin ihan päivän fiilisten suhteen. Haluamme, että Fiilikselle on helppo tulla ja olo meillä on tervetullut. Sellainen, että kuuluu porukkaan. Fiilikselle voi tuoda kaikki tunteet ja tuntemukset ilosta suruun ja raivosta riemuun. Tunnille voi tulla ja tipahtaa ohjaajan käsivarsille ja antaa tunnin viedä. Nämä asiat ovat meidän Fiilis-tiimille äärimmäisen tärkeitä, mutta haluan tuoda myös esiin, että tämäkin on kaksisuuntainen juttu. Koen, että myös minun (ja uskon puhuvani myös muiden Fiilis-tiimiläisten puolesta) on helppo tupsahtaa saliin juuri sellaisena Tiikkuna, kuin juuri tänään ja tässä hetkessä olen. On mahtava nähdä, kun oma energinen olotila tarttuu asiakkaisiin ja tuloksena on valtava yhteinen virtapiikki. Toisaalta välillä, kun on esimerkiksi alla iso kasa tunteja ja väsymys tuntuu kehossa ja mielessä, on porukasta saanut upeaa energiaa. Tekin olette kantaneet minua. Entäs ne fiilikset, kun tuntuu, kun liikkuisimme kaikki yhtenä kappaleena? Eihän sellaista missään muualla koe.

Rakasta ohjaamisessa on myös se, että se opettaa, kehittää, liikuttaa ja pakahduttaa aina uudestaan ja uudestaan. Sieluun ja sydämeen sulkeutuu lukematon määrä hetkiä ja muistoja, joita tunneilta on jäänyt matkaan ja lisäävät draivia eteenpäin.

Luopuminen jostain tärkeästä on aina hankalaa. Siksi liikutuksen ja kaipauksen tuntemukset tässä kohtaa ovatkin kipeydessäänkin niin mahtavia: jos muutoksen edessä ei tuntuisi miltään, saattaisin olla väärässä paikassa. Mutta nyt tuntuu, että olen just oikeassa paikassa! Tuleva Italia-seikkailu on suunnattoman tärkeä juttu, se kutkuttaa. Samalla Tampere-arjen jättäminen hetkeksi jännittää, hyvällä tavalla. Ja ohjauksesta ja teistä fiilisläisistä luopuminen kirpaisee, mutta tiedän että luova tauko tekee myös hyvää. Ja mikä parasta, kun tietää irtioton olevan tietyn mittainen, voi siihen sukeltaa täysin ja palata sitten takaisin. Varokaa vaan, miettikääpä minkälaisena duracel-pupuna ryntäänkään ensi kesänä palaankaan!

Teitä tulee ikävä, rakkaat fiilisläiset. Nähdään vielä nyt elokuussa tunneilla ja sitten fiilistellään puolin ja toisin matkan päässä. Olette tärkeitä!

– Tiikku

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s