This is Roma calling

Ciao a tutti!

Täällä sitä nyt ollaan, ihanassa ja upeassa Rooman kaupungissa, aloittamassa kutkuttavaa elämänjaksoa! Täytyy sanoa, että torstaina, lähtöpäivänä, oli melkoisen eeppiset tunnelmat: keskiviikkona Bodypump päättyi haikeissa ja huikeissa tunnelmissa Fiiliksellä klo 20.05, siinä vähän jälkipelejä ja mutakakkua, ovi säppiin ja kotiin pakkaamat viimeiset kamat. Lyhyet unet ja herätyskello pirisi klo 02.15. Helsinki-Vantaa, Fiumicino & ennen puoltapäivää jo Manzonin kaupunginosassa ja airbnb-kämpässä. Kyllä siinä vähän oli tällä tytöllä ihmettelemistä, että missäs sitä nyt ollaan. Nyt muutama päivä Roomassa takana ja tässä tätä eloa pikkuhiljaa makustellaan!

Myös lähtöä edeltävinä päivinä tunnelmat olivat melkoista tunteiden vuoristorataa: kutkuttavaa odotusta, innostusta, jännitystä, haikeutta, ehkä pientä paniikkiakin.. Tietenkin olin taikonut itselleni ennen Roomaan lähtöä melkoisen tehtävälistan ja yritin saada ”maailman valmiiksi”. Noh, ihan valmiiksi se ei tullut, mutta aika monta asiaa ehdin tehdä! Ja hommat jatkuu täälläkin.  Tietenkin vain omassa päässä oli ajatus siitä, että haluan tehdä kauden startin mahdollisimman jouhevaksi ja kivaksi omalta osaltani niin Siirille kuin Fiilis-tiimille. Viime viikon Fiilis-tiimin kauden starttipalaverissa kuitenkin tajusin, että porukka on valmis. Meillä on ihana tiimi, jota Tampereen päässä nyt tirehteröi Siiri, joka on taatusti elementissään, kun pääsee taas temmeltämään isosti Fiiliksen saliin ja sen ulkopuolellekin. Ehkä tässä on itselläni suurin opettelu uuteen työnkuvaan?

Tämä irtiotto on saanut miettimään paljon omia prioriteetteja ja elämänkulkua. Oma polku on kulkenut koulusta toiseen ja tutkinnosta seuraavaan, maisterin papereista suoraan yrittäjän saappaisiin ja viimeiset vuodet on menty melkoisen tukka putkella. Ja ettei olisi liian tylsää, jollain oudolla koukulla päädyin kirjoittamaan väitöskirjaa ja jatko-opiskelemaan. Olen tyyppi, joka ei tekemistä pelkää ja saa vain lisävirtaa pienestä paineesta. Rakastan työntekoa, koska Fiiliksen kanssa temmellykseen liittyy isosti intohimoa ja kuplivaa inspiraatiota. Kaikki nämä mainitut seikat ovat vieneet eteenpäin ja ovat ihan mahtavia, tärkeitä etappeja. Silti myönnän olevani liiankin ahkera kalenterintäyttäjä ja välillä vauhtisokeus iskee, juurikin siitä syystä, kun tulessa olevat raudat ovat itselle niin herkullisia. Siksi olenkin havahtunut siihen, että olisiko vähemmän enemmän? Olisiko välillä ihan ok olla vaan? Jos keskittyy olennaiseen ja tekee hommansa, voiko lopun ajan antaa ilolla ystäville, rakkaille ja itselle?

Näiden kysymyksien äärellä täällä ollaan. Puuhakas touhuaja tulevan varmasti olemaan täälläkin: väikkäriin liittyvien haastattelujen analysointi vie varmasti mukanaan ja Fiiliksen tulevaisuuden visiointi saa taatusti ajantajun katoamaan. Silti uskallan sanoa, että olen täällä myös etsimässä balanssia. Avaamassa silmiä maailmalle entistä isommin ja hellittämässä otetta ja elämänasennetta astetta iisimmäksi. Ja mikä olisikaan parempi paikka kuin tämä? Italiassa ei juurikaan ole huolta huomisesta, illalliset venyvät ja aina on aikaa kahvihetkelle tai jätskille, rupatteluhetkelle ystävän, tai vaikka vastaantulijan kanssa. Työt odottavat, nämä elämän pienetisot hetket eivät. Tämä on hyvä paikka olla, opetella ja ihmetellä just nyt.

Silloin kun töissä, tai muuten elämässä, on tiukempi meno, siihen löytyy aina energiaa ja paloa. Silloin mennään eikä meinata, ja hyvästä syystä! Olen kuitenkin huomannut, että kulmat menevät kurttuun ja aikaa suhraantuu hirmuisesti myös pienen pieniin, ei-niin-tärkeisiin asioihin, jotka vain joskus siinä hetkessä tuntuvat hurjan tärkeiltä. Entäs tunnistaako joku muukin tilanteen, että väsy painaa, mutta koitat vain saada jonkun tietyn asian tehdyksi? Sehän on luovuttamista, jos tämä teksti tai suunnitelma ei tänä yönä valmistu. Vai olisiko sittenkin viisautta sujauttaa läppäri kiinni, henkäistä hetki ja jatkaa asia aamulla tuoreilla silmillä ja ajatuksilla loppuun? Tämä on varmaan juurikin sitä elämän tasapaino-tutkiskelua.

Tulevat yhdeksän kuukautta tulen punomaan niin monenlaisia Fiiliksen juonia kuin myös keskittymään isosti väitöskirjaani. On kiva päästä myös avaamaan teille tätä toista polkua, joka minulla koko ajan yrittäjyyden rinnalla kulkee. On mahtavaa, että nämä kaksi tukevat toisiaan, mutta vaativat myös aikaa. Ja siksi olen nyt täällä, jotta väitöskirja saisi isoa tuulta purjeisiin ja etenisi toivottavasti ihan isoinkin harppauksin! Olen todella innoissani, kun pääsen syventymään tutkimuksen pariin täysillä.

Sidos Fiilikseen on sielussa ja sydämessä. Fyysisen välimatkan kasvattaminen ja loikkaaminen irti Tampere-arjesta tuntui ja tuntuu isolta ja sitä onkin. Muutoksen hetkeen tiivistyy paljon, kun ymmärtää asioiden tärkeyden, suuruuden ja merkityksen. Ja huomaa, kuinka rakas paikka Fiilis itselle onkaan ja minkälaisia tunteja se herättääkään. Huh!

Ja en voi olla mainitsematta, mitä minulle merkitsivät viimeiset viikot ja ohjatut tunnit teidän kanssa, ihanat fiilisläiset. Jokainen tsemppi, seikkailutoivotus, keskustelu unelmista ja lämmin halaus on täällä mulla mukana. Olen sanonut jo aiemminkin, mutta ootte te vain tärkeitä ja muutoksen hetkellä tiivistyi paljon. Kiitos, kun olette.

Fiiliksellä-blogi on nyt ensi kevääseen saakka valjastettu asioiden, ilmiöiden ja ajatusten tarkastelulle täältä matkan päästä. Avaan teille väikkärini saloja, teen tutkimusmatkoja Italialaiseen hyvinvointi- ja liikuntakulttuuriin, tarkastelen Fiilistä kaukokiikareilla ja ihan vaan fiilistelen, miltä elämä täältä käsin tuntuu ja näyttääkään. Uskon, että tämä loikka tarjoaa oivaltavaa ja uudenlaista perspektiiviä monella tapaa.Ja okei, varmasti sanat gelato, pizza ja il vino mainitaan.

Nyt on aika laittaa piste tälle alkufiilistelylle ja pian jo uutta tekstiä tulossa. Kyllä täältä kirjoitettavaa piisaa, siitä voitte olla varma. Pysykää matkassa, kuullaan pian!

– Tiikku

PS. Nyt pari viikkoa airbnb-kämpässä ja eilen kirjoitettiin vuokrasopimus ihanasta kämpästä, jossa majaillaan sitten koko loppuaika. Muutto 1,5 viikon päästä sinne. Jee! Jaoin monien kanssa tuntien lomassa ihmetteleviä ajatuksia Rooman vuokra-asuntomarkkinoista ja välittäjien/asunnonmistajien tavasta hoitaa asioita. Tai oikeastaan olla hoitamatta. Mutta nyt tutto bene. Huh!

PPS. Kuvassa aamulenkkimaisemissa Piazza Venezialla.

PPPS. Fiiliksellä-blogista löytyy miun mietteitä, mutta meidän matkakaksikon, miun ja Aapon, metkuja voi seurata myös A & T Roma-blogista: https://atrome.wordpress.com.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s