Vertaistukea ja välittämistä

Siiri: Olin Fiiliksen perustaessani 21-vuotias. En ajatellut omia lapsia vielä silloin, vaikka tiesin, että haluan äidiksi myöhemmin. Olin kuullut äiti-vauva-liikuntatunteja järjestettävän jo joissain liikuntakeskuksissa ja päätin kokeilla ryhmää myös Fiiliksellä. Äitien ohjaaminen tuntui heti luontevalta. Vaikka olimme ryhmäläisten kanssa eri elämäntilanteessa, meillä oli paljon yhteistä, ainakin kiinnostus perhe-elämää kohtaan. Perheliikuntatarjonta laajeni kuin itsestään kysynnän mukana. Nyt Fiiliksellä tarjotaan odottavien äitien liikuntaa, tanssia ja lihaskuntoa vauvojen kanssa sekä Taaperojumppaa lapsen ensimmäisten vuosien aikana yhdessä vanhempien kanssa.

Tiikku: On hassua, että aina arvomme Siirin kanssa vuotta, jolloin tapasimme. Niin paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, noin viidessä vuodessa, ettei voi varma olla. Yksi spinning-tuuraus olikin avain unelmaan, odottamattomiin haasteisiin, yrittäjyyteen ja upeaan ystävyyteen.

Oma vahvuuteni ohjauspuolella ovat ehdottomasti erilaiset lihaskuntotunnit, jonka rinnalle on noussut ihana vastapaino, kehonhuoltotunnit. Kaikista jännittävin harppaus ohjaajaurallani on kuitenkin ollut se, kun hyppäsin mukaan ohjaamaan perheliikuntakurssejamme, joista Äiti-vauvalihaskuntokurssit ovat olleet omanani jo useamman vuoden. Tänä vuonna olen päässyt myös liikuttamaan raskaana olevia Äitiysliikunta-kurssillamme, jolla pienten ihmeiden odotus ja synnytykseen valmistautuminen ovat olleet ihmeellisiä, odotettuja asioita.

Siiri: Kun sain Tiikun vierelleni Fiiliksen yrittäjäksi, harrastin jo perhelehtien lukemista ja olin loputtoman kiinnostunut ystävieni ja sukulaisteni lapsista. Olin mukana monen läheisen perheellisten elämässä samaan aikaan kun Tiikun arki täyttyi opiskelijaelämästä, matkustelusta ja kulttuuririennoista. Oli silti ihan varma, että Tiikun sydämessä on paikka pienille ihanuuksille ja heidän perheilleen, kun vaan avaisin portin siihen maailmaan.

Tiikku: Muistan, että ajatus äiti-vauvatuntien ohjaamisesta tuntui aluksi todella vieraalta. Siiri höpötti silmät säihkyen, kuinka ihanaa ja rakasta ja valloittavaa äitien ja vauvojen ohjaaminen onkaan ja kuinka upeita kohtaamisia kursseilla sattuukaan. Siinä vaiheessa vauvat tai synnytyksen tuoman fysiologiset muutokset kehoon olivat minulle kovin vieraita asioita. Ajattelin, että en kyllä varmasti tule kehenkään kiintymään. Olen kuitenkin aina valmis ja innokas kokeilemaan kaikkea, joten totta kai lähdin Äiti-vauva-tunteja ohjaamaan.

Ja missä tilanteessa nyt, muutamaa vuotta myöhemmin, ollaankaan? Ajatus siitä, että vuoden 2017 alussa Siiri hyppää lapsensa kanssa Äiti-vauvalihaskunto-kurssien puikkoihin, onkin yhtä aikaa aivan ihana, mutta myös jännittävä, tosin aivan eri merkityksessä kuin silloin aiemmin. Olen jäänyt koukkuun, uponnut uuteen maailmaan ja kiintynyt. Kovasti. Kauas on tultu niistä ensimmäisistä kurssikerroista, jolloin vauvan syliin ottaminenkin oli aivan hurjan jännittävää. Luopuminen viikoittaisista kohtaamisista äitien ja vauvojen kanssa tuntuu haikealta.

Siiri: Ryhmä samojen ajatusten ja kysymysten kanssa painivia ihmisiä, on ennen kaikkea vertaistukiryhmä. Toki liikkuminen on se juttu, mitä kursseillemme tullaan tekemään ja siihen liittyviin kysymyksiin meiltä haetaan ammattimme puolesta vastauksia. Kuitenkin vastauksia miten koko elämä ja arki muuttuu lapsen kanssa, haetaan yhdessä, toinen toistamme opettaen. Vaikka vastaan kurssin sisällöstä ja ohjaamisesta, koen olevani samaan aikaan myös osa ryhmää, ihmettelemässä elämää ja sen ihmeitä. Siksi ajatus siitä, että tammikuussa 2017 tulen olemaan samalla ohjaaja ja oman lapseni kanssa osa vertaisryhmää, ei kuulosta ollenkaan oudolta.

Tiikku: Oppimista on tapahtunut puolin ja toisin. Oma osaaminen ja tietotaito sekä raskaana olevien ja synnyttäneiden liikunnanohjauksesta on kasvanut valtavasti ja tunnen nykyisin olevani todellakin omalla tontillani. Toisaalta kurssilaiset ovat opettaneet minulle valtavasti: on käyty liikuttavia, riipaisevia, onnellisia ja hassunhauskoja keskusteluita vauva-arjen ympärillä. On itketty ja naurettu, välillä siellä punnerruskierrosten välissäkin. Kurssilaisista on tullut minulle tärkeitä, niin äideistä kuin perheen pienimmistäkin.

Siiri: Kun neuvolassa kyseltiin, millaiseen ympäristöön vauvamme tulee syntymään ja kuinka aion organisoida työni yrittäjänä äitiyslomani ajan, tajusin vasta kuinka onnekas olen. Lapsemme tulee syntymään perheemme lisäksi omaan yhteisöönsä muiden liikunnasta iloa ja hyvää oloa ammentavien äitien ja vauvojen porukkaan. Harvalla äitiyslomalaisella on omasta takaa joka arkipäivälle tarjolla vertaistukea ja seuraa samanhenkisessä porukassa.

Tiikku: Monipuolisen lihaskuntoharjoittelun lisäksi kurssit ovat kohtaamispaikka samassa elämäntilanteessa oleville äideille – paljon jaetaan, tuetaan, pohditaan ja fiilistellään. Yhdessä. On ollut mahtavaa päästä osaksi tätä maailmaa, josta olen oppinut paljon. Vuosien aikana olen myös kasvanut monella tapaa – esimerkiksi ajatus omasta lapsestakaan ei ole niin kaukainen, kuin silloin, kun aloin ohjaamaan näitä kursseja. Vaikka ei ihan lähitulevaisuudessa, niin toivotaan, että myöhemmin meitä yrittäjä-äitejä on Fiiliksen puikoissa kaksin kappalein. Ainakin tietäisin, minne mennä huonosti nukutun yön jälkeen..

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s